Vielä Kippari höristää korviaan ja nopeuttaa tassuttelutahtiaan toisen koiran huomatessaan, mutta menee tarvittaessa erittäin kiltisti ohi eikä vikuroi, jos ja kun ei pääsekään nuuskimaan. Hyppimistä ei ole enää havaittavissa, rähinästä nyt puhumattakaan, mutta silti saa taluttaja olla toki skarppina jokaisen koiran kohdalla estääkseen jo ennakkoon kaiken mahdollisen ei-halutun käyttäytymisen.
Toinen koira näköpiirissä, tassutus kiihtyy.
Miten tähän tilanteeseen sitten päädyttiin aiemmasta remmirähinä-postauksesta ja vieläpä näin lyhyessä ajassa? Kehumisella! :) Totaalikieltäytymistä toisten koirien ohittamisesta ei tarvittu oikeastaan kuin ehkä päivä tai pari, sillä sen jälkeen lipsumista tapahtui siellä hihnan toisessa päässä tuttujen koirien suhteen. Kaikeksi onneksi Kippari näyttää olevan siitä nopea oppija, ettei sen tajuntaa harhauta, vaikka se pääseekin välillä nuuskimaan tuttuja koirakavereitaan.
Enää Kippari ei siis esimerkiksi vaani vastaantulevia koiria ennen kohtaamista, jes! Ohitustreeniä aloitellessa tätä kyyryssä etenevää vaanimista esiintyi runsaasti, joten siihen puututtiinkin sitten heti ensimmäisenä. Kipparin kohdalla harhautusmenetelmänä toimi ihan puhtaasti pysäyttäminen ja/tai harhauttaminen keinolla millä hyvänsä – välillä istuttaminen, välillä kuonon alta päätä hieman nostaen jne – mitä tahansa, jotta vaaniminen loppuu ja koira kulkee nätisti vierellä. Mitään erityistä kontaktia ei tässä vaiheessa Kipparilta vaadittu, sillä se olisi (ja on vieläkin) aivan liian haastava pyyntö toisen koiran läsnäollessa... :D
Vaanimisen ehkäisyssä erityisesti seuraava motto nousi kriittiseksi: katsoa saa, muttei tuijottaa. Vieläkin on hieman vaikea määritellä etenkin yksin taluttaessa, onko Kipparin katse intensiivistä tuijotusta vai vain uteliasta katselua. Tarpeen vaatiessa ja epäselvissä tilanteissa tuijottelusta ojennetaan joka tapauksessa, sillä pakkohan koiran ei olisi katsoa lainkaan, kun kerran ohittamista on tiedossa.
Ja kun ohi on menty edes pienen ripauksen verran paremmin kuin viime kerralla, kehutaan niin paljon että koko kylä raikaa! :D Kippari näyttää innostuvan kehuista ihan hirmuisesti eikä edes kaipaa nameja siihen rinnalle, joten ohitustilanne raukeaa käytännössä siihen paikkaan mustaruskean koiran hyppiessä innoissaan kehujen saattelemana häntäänsä heilutellen. :) Toisto toistolta syntyi aina enemmän oikeasti kehumisen aihetta ja valehtelematta alle viikossa meillä oli koira, joka kulki täysin rähisemättä sekä kutakuinkin hyppimättä muiden koirien ohi. HIP HIP HURRAA! :)
Ps. Tapaus Kapo on muuten edelleen siinä mielessä ratkaisematta, että herra karhukoira ei (koulutusnäkökulmasta todettuna valitettavasti) ole tullut kaduilla kunnolla vastaan, vaan sen omistajat ovat selkeästi ottaneet välttely-tekniikan käyttöönsä ja kiertävät kaukaa kaikki vastaantulijat. Kapon reviiriä ohittaessa Kippari vielä ajoittain hypähtelee vanhaan tuttuun tapaansa, mutta pysyy ainakin ihan hiljaa eikä rähise provosoidakseen Kapoa sen enempää. Tätäkin työstetään edelleen, joten paketti ei ole vielä täysin valmis – mutta hyvin vankasti kylläkin jo kasassa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti