torstai 27. joulukuuta 2012

Mitä Kippari osaa?

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Vastauksena otsikon kysymykseen, Kippari osaa puhua, riehua, varastaa vaatteita ja pyytää leikkimään ottamalla kädestä kiinni. Osaa se Kippari tosin jotain muutakin vähäisestä treenailusta huolimatta, ja tässäpä listattuna muutama sana, joiden merkityksen Kippari ymmärtää. :)

  • Nami! Tärkeä, tärkeä sana, jonka kuultuaan eräs mustaruskea karvapallo suhahtaa valon nopeudella keittiöön ja avaa kuonollaan namikaapin oven. Nameja kun ei saa namikaapistakaan ilman, että joku niitä erikseen kaivaa sieltä.
  • Kuka tuli? Juostaan keittiön ovelle kurkkimaan ja odottamaan.
  • Tänne! Innokkuudesta riippuen joko juostaan tai sitten löntystellään käskijän eteen ja pyllähdetään istumaan.
  • Seis! Tämän kuultuaan esitetään patsasta eikä hievahdeta minnekään. Käytössä lenkeillä ennen isompien teiden ylityksiä ja välillä muuten vain.
  • Istu! Istumista. Tapahtuu tosin yleensä jo ennen käskyä, etenkin namin läheisyydessä...
  • Tassu! Tassu lentää kauniissa kaaressa...
  • Toinen / tämä tassu! ... ja tässä sitten se toinen tassu.
  • Maahan! Vaatii yleensä maanittelua, koska karvapallo ei millään malttaisi mennä makaamaan. :D Tarvittaessa (jos riittävän hyvä palkkio!) singahtaa kyllä töminällä makuuasentoon, mutta muutoin tuntuu olevan ylitsepääsemättömän tylsää käydä maahan.
  • Paikka! Odotellaan kiltisti, kunnes toisin sanotaan. Tylsää!
  • Sivulle! Kierretään ensin oikealta puolelta taakse ja siitä vasemmalle puolelle istumaan. Helppoa kuin heinänteko!
  • Seiso! Peppu ylös maasta.
  • Ohi! Toimii erittäin vaihtelevalla menestyksellä. Vielä on epäselvää, ymmärtääkö Kippari käskyn merkityksen vai eikö se vain välitä siitä. Joka tapauksessa harjoittelu edelleen kesken, kiitos lukuisten vastaantulevien koirien ja omistajien, joiden kanssa sekä Kippari että ulkoiluttaja jäävät mielellään seurustelemaan. :)
  • Kisssssa! Vihollinen näköpiirissä, skannataan lähiympäristö katseella ja haukahdetaan varoitusmerkiksi varmuuden vuoksi.
  • Pupu! Saalis, saalis, saalis...
  • Tärrrrsky! Naapurin sileäkarvainen noutaja, missä se on, missä se on?
  • Hauva! Koiria näkyvillä joko livenä tai tv:ssä.
  • Missä isi / äiti / Jonttu / Antti / Evi? Kyseisen henkilön etsintää, yleensä osuu myös oikeaan! Pelottava havainto siitä, miten Kippari olettaa ihmisten olevan juuri niissä paikoissa, missä itse ei mielestään muka vietä niin paljoa aikaa... Eh....
  • Lenkille! Ilme kirkastuu. :)
  • Takapihalle? Vipellys takapihan oven eteen, päästä jo!
  • Etsi! Yleensä käytössä aktivointipelien yhteydessä, joiden luukkuja availlaan innolla namipalojen toivossa.
  • Tuu kattoo! Hirveällä kiireellä katsomaan, mitä katsottavaa mahtaisi olla.
  • Ei! Kaikki kiva kielletään...
  • Hyvä poika! Tunne siitä, että on maailman paras koira koko maailmassa, jee!
Meillä opetellaan varsinaisia käskyjä lähinnä aktivointitarkoituksessa, eikä Kipparista ole tarkoitus koulia tokomestaria tai sirkuskoiraa, vaikka ne varmasti joidenkin mieleen ovatkin. :) Meille riittää ihana pörröinen kotikoira, joka meidän onneksemme tottelee kyllä yllättävänkin hyvin niitä vähäisiä käskyjä, mitä sille on opetettu! Ja nopeasti tuntuu oppivan myös, sillä kovin montaa toistoa ei tarvitse Kipparin kanssa tehdä ennen kuin käsky on jo hallinnassa. Hyvä niin, sillä Kipparin mielenkiinto tuntuu laskevan toisto toistolta, joskin se silti yleensä nöyrästi toteuttaa pyynnöt, vaikka sitten vähän tylsistyneenäkin. :)

Ei tarvitse kai sanoa, mikä tässä meni pieleen... :D Mutta ei oteta sitä niin vakavasti!

torstai 6. joulukuuta 2012

Erikoislaatuinen leikkikaveri

Kipparilla on yksi aivan ainutlaatuinen leikkikaveri, jonka kanssa leikki on täysin erilaista kuin kenenkään muun kanssa. Ero on kuin yö ja päivä, sillä yllytyksistä ja rohkaisuista huolimatta Kippari ei suostu leikkimään tällä tavoin muiden kanssa, vain yksi otus kelpaa tähän tarkoitukseen. Kyseessä on siis silloin tällöin vanhemmillamme kääntymässä käyvä Kipparin "isoveli" Antti! :)



Leikki on ikään kuin näykkimistä ja käsien jahtaamista, mutta todellisuudessa Kippari ei pure vaan korkeintaan hellästi osuu suullaan käteen, jos sitäkään. Mitään ongelmia tästä leikkikäytöksestä ei ole myöskään heijastunut muuhun käyttäytymiseen arjen pyörteissä, vaan se on päivänselvästi rajattu vain tähän tiettyyn 'rituaaliin' ja silloinkin Kippari tuntuu olevan varmuuden vuoksi extra-varovainen kuin liian innokas. :) (Jos tällainen leikki aiheuttaisi jotain häiriökäyttäytymistä, karsisimme sen tottakai pois päiväjärjestyksestä, mutta onneksi meitä on siunattu perusluonteeltaan todella kiltillä ja kuuliaisella airispojalla!)

Tarkkasilmäiset näkevät Kipparin myös louskuttavan leukojaan/hampaitaan leikin toimessa. En itse osaa sanoa, mistä koirat tuon tavan alkujaan oppivat tai mitä se mahdollisesti normaalitilanteessa merkitsee, mutta Kipparin kohdalla sitä esiintyi hyväntahtoisesti ensimmäisen kerran sen halutessa oikein kovasti jotain (leikkiä, ulos, namipalaa) ja koska Kippari tuntui sitä niin ilolla ja innolla tekevän, päätimme tehdä siitä tempun ja opettaa Kipparin tekemään sitä myös käskystä. Ja hyvin toimii! :) Siitä onkin tullut yksi Kipparin kommunikointiväline, yhdessä kaiken muun höpötyksen kanssa.

Muut perheenjäsenet saavat tyytyä tämän halinallen halauksiin sekä kesympiin leikkeihin, kuten pallonheittoon ja pehmolelunmetsästykseen. Haleja tältä hurtalta saa kyllä enemmän kuin tarpeeksi eivätkä ne Kipparin puolesta katso aikaa eivätkä paikkaa; eräässä koiranäyttelyissä Kippari päätti yhtäkkiä tunkea lähes väkisin isämme syliin. Lopputulos: useamman minuutin ajan pienellä retkituolilla istuva yli 100-kiloinen mies 'päällään' 30-kiloinen hellyydenkipeä karvakuono takajalat maassa, etujalat käden päällä ja pää olalla nojaten, tapittaen metrin päässä kulkevia koiria kuin sanoen "Tää on mun isi." Ja kun Kippari on kerran päässyt syliin tai halaukseen, sillä ei ole mikään kiire pois – nimimerkillä 15 minuuttia sängyllä liikkumatta tämä karvakasa kainalossaan maannut. :)

Hellyyskohtaukset ovat aina paikallaan perheen muillekin jäsenille, aina Hiuhaun kennelistä lähtien!

Wannabe-sylikoira...

Nojaustaktiikka toimii jos syliin ei muuten mahdu!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Viikonlopun kuulumisia

Pakkasta lähes -20°C ja Kippari nauttii täysin sydämin! Vekkuli luppakoira leikkii edelleen pentumaisesti lumessa aina ulos päästessään eikä halua tulla lenkeiltä kotiin ollenkaan. :) Tosin osittain kotiinpaluu taitaa ahdistaa myös siksi, että ilmassa on paljon tyttökoirien hajuja! Ollaan siinä mielessä onnekkaita, ettei Kippari ääntele ollenkaan kotona ja nyt näyttäisi suurimmaksi osaksi unohtaneen muutenkin tyttöjen olemassaolon, mutta pari yötä sitten tuli kyllä erittäin selväksi, että Kippari haluaa heti ulos ja mielellään koko ajan...

 
Lumiturpa!

 Kumarrus!
 Kenkävaras nimeltä Kippari...

Ultralutuinen karvakasa :)

Täältä tullaan!

 

Kipparilla tuntuu olevan muutenkin nyt oikein kunnon halinalle-kausi meneillään, sillä vaikka se onkin ollut aina oikea sylikoira kokoluokastaan huolimatta, ollaan nyt tunkemassa kainaloon keinolla ja hetkellä millä hyvänsä! Nimim. yritin kasata Ikea-huonekaluja kun herra Huomionkipeä päätti pyöriä koko ajan jaloissa ja muutaman minuutin välein tunki syliin halimaan ja vastaanottamaan rapsuja... Mutta eihän sellaista voi estääkään kun toinen niin hellyyttävästi haluaa rakkautta. :) Etenkin, kun 29kg elopainosta huolimatta huonekalujen kokoaminen meni silti kutakuinkin hyvin, sillä Kippari on vaan niin kiltti hauva ettei ongelmia juurikaan tullut - kuolaisisia käsiä lukuunottamatta!


Helppo kasata lipastoa kun toinen makaa sen päällä... :)