Talvi lähestyy...

Talvi saapuu hiljalleen myös Kipparilandiaan ja samalla myös Kipparin pörröinen talviturkki tekee tuloaan. :)

Puhelinkeskusteluja

Elämä Kipparin 'osa-aikaisena omistajana' on toisinaan rankkaa, kun sitä ihanaa karvakuonoa ei nääkään muihin koiranomistajiin verrattuna joka päivä. Siitä syystä olemme pitäneet Kipparin kanssa yhteyttä yllä puhelimitse. :-D Hehheh. Ja Skypellä!

Reaktio on aina taattu Kipparille soittaessa, sillä keskustelu nojaa vahvasti seuraavaan dialogiin:

minä: "Kipparii! Kippari moi!"
koira: "nuuf nuuf... kohinaa" (= yrittää syödä puhelimen)
minä: "Kippee, pikku-kulta, hyvä poika."
koira: "Hau wau wau..."
minä: "Kiiiiipp--"
koira: "WOUUU!" hengähdystauko, jonka jälkeen "WOUUU!"
minä: "Ki--"
koira: "WOUUU!"

:)

On se vaan niin ihana hauvavauva! Kippari ei reagoi pelkästään omaan nimeensä, sillä se valikoi selkeästi tutut ihmisäänet muista äänistä – pelkkä 'ihmisen ääni' ja oman nimen kuuleminen riittää vain vähän höristämään korvia, kun taas tuttu ääni laukaisee juttelemisen ('hauwau') ja sen myötä ulvomisen. Skypessä asia on taas täysin omaa luokkaansa, kun äänen lisäksi on kuvayhteyskin saatavilla! Isosiskoni Saksan reissun aikoihin herra K meinasi nimittäin pompsahtaa ruudusta läpi sillä samalla sekunnilla, kun näki ja kuuli rakkaan ihmisensä Skypen välityksellä. :)

Puheluiden aikana tulee myös toki kyseltyä aina Kipparin kuulumisia niiltä oikeasti suomen kieleen kykeneviltä ihmisiltä, jotka onnekseni mielellään kertovat tämän huiskuhännän tekemisistä. Tänäänkin Kippari oli saanut kokeilussa olevat päivittäiset nivelvitamiininsa kuulemma oikein PULLAN joukkoon sotkettuna, eipä käy kateeksi näin dieetillä ollessa, ei... :D

LUMI, METSÄ JA KOIRA = ♡

On se metsälenkkeily vaan niin mukavaa. :) Lumihankiakaan ei huomaa juuri lainkaan, kun aurinko paistaa taivaalta ja koira näyttää siltä, että se pakahtuu kohta riemusta! 20 metrin kenttähihna on kyllä paras keksintö ikinä, vaikka senkin kanssa saa olla tarkkana tämän terrrrrrierin kanssa – herra pääsi nimittäin jo kerran karkaamaan kenttähihnasta huolimatta horisontissa näkyvän tutun beagle-kaverin myötä...

Koirakavereita

Kuten jo aiemmin täällä todettu, Kippari rrrrakastaa koirakavereitaan! :) Etenkin niitä vähän pienempiä kavereita, niiden kanssa lipsautellaan suukkoja puolin ja toisin. (Tai sitten pienemmät etsivät ruuantähteitä Kipparin parrasta...) Jos Kipparille joskus hankitaan "oma koira", niin ainakin tietää toisen tulevan hyvin toimeen niin poikien kuin tyttöjenkin kanssa ja että ne vähän pienemmätkin kaverit kelpaa enemmän kuin hyvin!

Kippari on löytänyt myös omankokoista kaveriseuraa ja siinäkin sukupuolen sijaan luonne ratkaisee! :) Isovillakoira Rontti tuntuu olevan sopivaa juoksuseuraa Kipparille siinä missä muutkin tytöt ja pojat, isot ja pienet, vaikka välillä pientä nylkyttämistä on havaittavissa puolin ja toisin. Se kuuluu kuitenkin asiaan leikkaamattomien poikien välillä, eikä kumpikaan tunnu olevan "ilmaveivaamisesta" moksiskaan, melkeinpä päinvastoin... :D

Ja välillä löytyy sitten niitä tutunnäköisiä kavereita – tärrrrriereitä! Pakko myöntää, että kyllä airis airiksen tunnistaa, ja tuntuupa että tunnistaa myös kettuterrierin. :) Sen verran samaa Ransu-lookkia havaittavissa kaikissa samantyylisissä karvakorvissa!