Karvapallosta karvattomaksi palloksi

Meillä ei ole enää sitä nuhjuisen näköistä karvakasaa, jonka turkkia pystyi nyörittämään vaikka solmulle asti. Kaiken sen karvamäärän (ja viiden tunnin nyppimistuokion) alta paljastui nimittäin mitä ihanin airedale-komistus!

Karvapallo-versio!

Kipparin tämänhetkinen trimmi on toki vasta se pohjatrimmi, josta lähdetään seuraavalla kerralla sitten viimeistelemään kohti sitä varsinaista näyttelytrimmiä. Yhteensä kolme trimmauskertaa on siis luvassa ennen kuin ollaan valmiita tämän vuoden ensimmäiseen koiranäyttelyyn, voi Kippari-ressukkaa... :D Trimmaus ei varmasti päädy Kipparin TOP-5 -listalle lempparipuuhia luetellessa, mutta urheasti meidän karvapallo sen joka kerta kestää kuin mies! :)

Nyt turkki on paikoitellen niin lyhyttä, että sitä voisi verrata paljaaseen ihoon. Ulkona kiristyvä pakkanen ja varastosta löytynyt vanhan Retu-airedalemme fleece-puku yhdistyivät ajatukseksi pukea meidän nakupelle väliaikaisesti vähän lämpimämpiin vaatteisiin nyt kun omaa turkkiakaan ei ole niin paljoa jäljellä, heh! Fleece ei tunnu Kipparia haittaavan vaan päinvastoin se päällä mennään tuhatta ja sataa, kun ei ainakaan palele yhtään ja lihaksetkin pysyvät koko ajan lämpiminä. :)

Fleece-puku päällä ennen trimmiä, ettei turkki kastuisi – ja vauhtia riittää silti!  :D

Karvanpoistoaika varattu!

Kipparille on vihdoin ja viimein varattu 'karvanpoistoaika' ensi keskiviikolle, voi ressukkaa! :D Koirilla se ei nimittäin tapahdu ihan niin nopealla tahdilla kuin meillä ihmisillä, vaan aikaa on nytkin varattu neljästä kuuteen tuntia, eikä tämä suinkaan jää viimeiseksi kerraksi kevään aikana.

Kipparin ja trimmaajan urakkaa helpottaaksemme olemme nyppineet itse turkkia hieman alas pikkuhiljaa, mutta lopputulos näyttää silti toivottomalle. Vaikka kuinka nyppii ja nyppii (ja nyppii ja nyppii ja nyppii ja nyppii...), niin karvoja riittää näemmä loputtomasti! Siispä jatkamme edelleen Kipparin 'nypittämistä' ammattilaisella, kyllä se vaan on jokaisen euron ja sentin arvoista.

Tunti nyppimistä takana – kädet rakoilla, hermot lopussa ja koirassa ei juurikaan havaittavaa muutosta. :D

Ehkä jonain päivänä sitä jaksaisi, pystyisi ja osaisi nyppiä airedalenkin kokoisen koiran ihan omin kätösin... Sitä kauhulla odotellessa! Ainakin seuraavan vuoden ajan täytyy tyytyä siihen vähäiseen nyppimiseen, mihin itse juuri ja juuri kykenee niiden varsinaisten trimmausten välissä. Ja jos tuon turkin saisi pidettyä edes suhteellisen lyhyenä vähän väliä nyppien, niin se kauhulla odotettu 'jonain päivänä' saattaisi tulla vähän nopeamminkin vastaan. :)