Zooplus.fi

Ajattelin tehdä hieman erilaisen postauksen tällä kertaa, suunnattuna kaikille karvakorvien omistajille ruudun siellä puolen. Kyseessä on lemmikkieläintarvikkeille tarkoitettu Zooplus-nettikauppa, jonka hehkuttamisesta en ainakaan itse tunnu saavani tarpeeksi! Olen yrittänyt suositella ihan puhtaasti omasta innostuksestani ja tyytyväisyydestäni johtuen tätä nettikauppaa kaikille koirallisille tutuillenikin, joten miksipäs en vinkkaisi siitä vielä täällä blogissakin – jospa joku muukin kokisi saman valaistumisen kuin minkä itse olen kokenut. :)

Lähtökohtanahan meillä on sellainen sopimus vanhempieni kanssa, että Kippariin liittyvät kustannukset kuten ruokinta, tarvikkeet ja eläinlääkärikulut ovat minun vastuullani, sillä koira on virallisesti minun nimissäni ja näin ollen "minun" vaikka vanhempieni kanssa asusteleekin (ja sinne toki jää koko loppuelämäkseen). Tällaisella diilillä hoidamme siis yhteisomistajuuden Kipparista. :) Siksi itselleni onkin ollut oikein erityisen näppärää tilata Kipparin ruuat netin kautta toimitettavaksi vanhempieni osoitteeseen, jolloin minun tai kenenkään muunkaan ei tarvitse erikseen käydä hakemassa kaupasta tiettyä kuivamuonapussia ja raahata sitä sitten erikseen Kipparin luokse – etenkään nyt, kun asun itse 200km päässä koko karvaturrista, heh!

Meillä on käytännössä katsoen heti Kipparin saavuttua kotiin tilattu kaikki koiranruuat ja -tarvikkeet nimenomaan Zooplussalta, sillä tuotteita tarkastellessa huomaa niiden olevan merkittävästi edullisempia verrattuna muihin lemmikkieläinliikkeisiin, oli kyseessä sitten nettikauppa tai kivijalkaliike. Erityisesti koiran kuivamuonissa säästää pidemmällä aikavälillä mitattuna pitkän pennin, kun tilaa isoja säkkejä ruokaa edulliseen hintaan – ja mikä parasta, kotiovelle kuljetettuna! Ei todellakaan houkuttaisi raahata 12kg säkkiä kuivamuonaa jatkuvalla syötöllä liikkeestä tai postista kotiin asti. :)

Zooplussalta löytyy useita eri koiranruokamerkkejä (kuivaruuat täällä) ja kokoluokkia ruokapussukoille löytyy tavallisesti muutaman kilon pakkauksista aina 18kg säästöpakkauksiin saakka – ja tietysti mitä suuremman määrän tilaa kerralla, sitä halvemmaksi kilohinta tulee. Kätevää ainakin näin suuremman koiran omistajana! Usein kuivamuonapakkausten suurempien kokoluokkien mukana tulee myös jotain extraa, esimerkiksi jokin lelu tai koulutustarvike. Meiltä löytyy esimerkiksi viime kesällä kaupanpäällisenä olleita kätevän oloisia juoksuhihnoja jopa kaksin kappalein, molemmat toistaiseksi kylläkin käyttämättömiä... :D

Sitten sitä hintavertalua! Otin tähän nyt käytännön esimerkiksi meidän usein tilaaman koiranruokamerkin, Hill'sin:

Hill's Canine Adult Large Breed Chicken 
- Hinta 12kg säkille Mustijamirri.com:issa 58,90e
- Hinta 12kg säkille Petenkoiratarvike.com:ssa 57,90e
- Hinta 12kg säkille Zooplus.fi:ssä 52,90e + kaupanpäällinen TAI tilattaessa 2x 12kg hinta yhdelle säkille 47,95e

Lisäksi meidän kestosuosikkeihin kuuluu Pedigree Denta Stix -säästöpakkaus 34,90e, joka kattaa yhteensä 112 kappaletta yksittäisiä Denta Stixejä – eli 112:lle päivälle päivittäistä hammashoitoa namin muodossa. :)

Tähän sopisi kyllä erittäin hyvin se lausahdus "eikä tässä vielä kaikki!", sillä lisäalennusta pukkaa! :D Zooplussalla on siis -10% alennuskoodi koko tilauksen loppusummasta rekisteröityneille uusille asiakkaille sekä esimerkiksi -5% suurtilausalennus yli 100e kustantaville tilauksille. Itse olen myös ottanut käyttöön Zooplussan oman säästöohjelman, jonka myötä saan koko tilaukseeni vielä suurtilausalennuksen -5% lisäksi toiset -5%! :) Ei siis hullumpaa, kun ottaa huomioon jo valmiiksi halvemmat hinnat, joista sitten saa vielä lisäalennusta. Se onkin sitten asia erikseen, kuinka paljon 'sälää' sitä tulee huomaamattaan tilattua oheistarvikkeista mitä ei oikeasti tarvitsisi, mutta itse ainakin ajattelen silloinkin säästäväni rahaa, sillä nämä oheistarvikkeetkin ovat kyllä säännöllisesti halvempia kuin kaupasta ostettuina... :D


Sanomattakin selvää siis, että säästöä tulee. Tuotteet toimitetaan oman kokemukseni mukaan noin viikossa ja kuten jo sanottukin, niin kotiovelle asti. Toimituskumppaniksi olen itse aina valinnut DHL:n, mutta myös DPD olisi vaihtoehtona. Toimituskulut ovat ilmaiset yli 39e tilauksille eli ainakaan meidän tapauksessa ei ole koskaan toimituskuluja joutunut maksamaan.

Ja palautuksestakin löytyy jo yksi kokemus, sillä eräs kurahaalariksi tarkoitettu puku olikin huononmallinen meidän Kipparin ruumiinrakenteelle. Nopea vilkaisu selkeisiin palautusohjeisiin ja menoksi; puku takaisin pakkaukseen, lähetys palautusosoitteeseen Saksaan, kuitti mukaan Postista (postimaksut n. 15e) ja postimaksut palautetaan kun kuitin kopio toimitettu asiakaspalveluun. Helppoa ja suhteellisen kivutonta sekin. :) Normaali 14 vuorokauden palautusoikeus pätee tässäkin nettikaupassa ihan tuttuun tapaan. Sivusto on suomenkielinen tottakai ja asiakaspalvelukin toimii suomeksi. Maksaminen onnistuu joko yleisimmillä luottokorteilla, Paypalilla tai pankkisiirrolla.

Nyt olen kai saanut paasaukseni päätökseen, hatunnosto sille ken jaksoi lukea, heh! Tuntuu, kuin olisin itse aivopessyt itseni tämän nettikaupan puolesta, mutta sen verran näppärästi tilaukset ovat sujuneet, että tilaisin todennäköisesti täältä joka tapauksessa vaikka hinnat eivät olisikaan muita halvempia – hyväksi onneksi siitä ei tarvitse kuitenkaan murehtia. :)

* Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Tyttöystävän metsästystä

Voi pojat, miten toi karvakorva tuntuu välillä kaipaavan kaveria! Jokainen tyttökoira on mahdollinen tyttöystävä ja jotkut poikakoiratkin on tarkistettava varmuuden vuoksi – etenkin ne leikatut yksilöt, jotka voisivat siis tavallaan olla tyttöjäkin... :D 

Muutama viikko sitten meillä kävikin ihan kylässä asti Kipparin vanha tuttu, 7-vuotias leikattu suursnautseri Cindy. Kippari kulki sydämet silmissään Cindyn rinnalla ensin reippaalla metsälenkillä vapaana kirmaten ja sen jälkeen sai kuin saikin neitokaisen tuotua ihan kotiin asti! Rakkaus taitaa vain olla kovin yksipuolista, sillä Cindy ei pahemmin Kipparin leikkiinkutsuille lämpene, heh! Kippari onkin oppinut väistämään Cindyä jo pelkästä vilkaisusta – mutta vain hetkeksi, sillä sama innokas ja utelias meno jatkuu heti kun Cindy-raukka kääntää selkänsä. :)

A match made in heaven? Partakarvat ainakin yhdistää... :D 

Ehkä joku päivä Kipparille tulisi ihan ikioma "tyttöystävä" kaveriksi, mutta vielä tällä hetkellä sen on tyytyminen ihmislaumaansa sekä koirapuiston typyköihin. Toiselle koiralle kun meillä ei ole varsinaisesti tarvetta, vaan ajatuksen takana on niinkin kultainen ajatus kuin leikkikaveri Kipparille... :) Mutta jos lähdetään leikkimään ajatuksella toisesta koirasta, niin (kuulemma ihan konkreettisissakin) haaveissa pyörivät rotuvaihtoehtoina mm. karkeakarvainen kettuterrieri, walesinterrieri ja jackrussellinterrieri. Nähtäväksi jää, päästäänkö joskus hamassa tulevaisuudessa toteuttamaan operaatio 'Kipparille oma koira' (:D) vai ei. Tärkeintä on kuitenkin, että meillä on nyt Kippari ja sehän riittää sellaisenaan kyllä enemmän kuin hyvin! :)

Eroon remmirähinästä?

Nyt kaikki toimivaksi havaitut vinkit kehiin reilun 1,5-vuotiaan murrosikäisen karvaturrin remmirähinän kitkemiseksi, kiitos!

Kippari on viime aikoina aloittanut vaihtelevalla menestyksellä remmirähinän (välillä onnistuu siinä, toisinaan taas ei), joka on eskaloitunut viime aikoina varsinaiseksi ongelmatilanteeksi erityisesti 'veriviholliskoiran' tullessa lenkeillä vastaan. Raotetaanpa vähän tilannetta laajemmin...

Kippari ei ole välinpitämätön muita koiria kohtaan, ehei. Se reagoi aina toiseen koiraan sellaisen nähdessään – koirapuistoa kohti mennään vauhdilla ja selkeällä iloisella mielellä, vastaantulevat koirat laukaisevat joko vaanimisefektin tai tuijotuskilpailun. Lopputulos riippuu sitten siitä, pysähdytäänkö toisen koiran kanssa nuuskimaan (kuten yleensä tehdäänkin, sillä tunnetaan suuri osa alueen koiranomistajista koirineen) vai yritetäänkö kävellä ohi huomioimatta. Nuuskiminen päätyy lähes aina iloiseen kohtaamiseen, kun taas ohittaminen päätyy kiskomiseen sekä toisinaan myöskin uhitteluun ja yritykseen hypätä kohti toista koiraa. Lisättäköön kuitenkin, että myös iloinen leikkihetki saattaa joskus päätyä myös Kipparin yrityksiin alistaa toista koiraa tassulla tai päällä, siihen Kipparilla on tosiaan taipumusta, vaikka mielellään muihin koiriin tutustuukin.

Ongelmia tulee yleensä suurten koirien, erityisesti urosten kohdalla, mutta myös pienet koirat saavat osakseen ohitustilanteessa turhankin innostunutta hyppimistä sekä ajoittain myös ääntelyä. Ja rohkenisin tässä nyt oman koirani sekä koiria ylipäätään sen verran tuntevana sanoa, ettei Kippari (onneksi!) osoita pikkukoiria kohtaan aggressiivisuutta vaan nimenomaan sitä innostuneisuutta ja sen myötä turhautuneisuutta, kun ei päästäkään nuuskuttelemaan. Isoilla koirilla se on sitten kenties sekoitus kaikkia tunnetiloja.

Ja sitten on vielä tapaus Kapo. Karjalankarhukoira-mix, josta on kehkeytynyt Kipparin verivihollinen. Koira on varmasti kotioloissa varsin ihana tapaus – niin kuin kaikki karvaiset perheenjäsenet :) – mutta se on onnistunut provosoimaan Kipparia sekä lenkillä vastaantullessaan että erityisesti lenkkireitillämme olevan piha-aitauksensa lähestulkoon raivoisalla vartioimisellaan. Vain tästä koirasta voin sanoa syvällä rintaäänellä, että Kippari todella vihaa Kapoa tällä hetkellä, eikä tunnetila taida erota vastapuolellakaan. Kyseinen mustavalkea koira vartioi reviiriään todella suurella intensiteetillä niin Kipparilta kuin muiltakin ohikulkevilta koirilta, johon Kippari vastaa hyppelehtimällä ja uhoilemalla kadun puolelta aina jos pystyy. Tähänkin on tottakai puututtu ja toisinaan harjoitukset tuottavat tulosta (= kiltisti ohi kulkevan Kipparin), mutta säännöllistä välinpitämättömyyttä ei ole saavutettu. Ja auta armias, jos Kapo sattuu tulemaan kävelytiellä vastaan... Se on silloin meidän Kippari, josta lähtee isompi ääni. Kyllä hävettää!

Kippari sekä Kapo-koiran peppu mätsärissä 05/2012, kun uhittelua ei vielä havaittavissa.

Olemme tähän mennessä käyttäneet ohitustilanteissa keinoina 

1. erityisen herkullista koirien vanilja-muffinssia (toimi ensimmäisiä kertoja jotenkuten toisia koiria ohittaessa, kunnes Kapo käveli vastaan...),
2. vinkulelua (ei toimi),
3. rauhallisuutta ja reagoimattomuutta (toimii huonosti), 
4. kieltämistä joko pysähtymättä (toimii huonosti) tai
5. toistuvaa 'kieltämistä' pysähtymällä ja odottamalla, kunnes toinen koira menee ohi (toimii yleensä parhaiten, mutta vaihtelevasti) sekä vielä
6. pysähtymistä ja fyysisesti kuonosta kiinni pitämistä, kunnes toinen koira menee ohi (toimii kuten kohta 5).

Tilanne on varmasti monen suusta tuttu – kun koira tulee vastaan, mikään hihnan toisessa päässä ei tunnu enää kiinnostavan! Olemme tiukentaneet myös johtajuutta sääntöjen tiukentamisella niin kotona kuin hihnassakin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että tilanne polkee muutoin paikallaan. Koiramaailmastakin löytyy niin paljon eri koulutuskuntia, että pää menee pyörälle sen suhteen, minkä suuntauksen valitsee. Kaikki kokeillaan varmaankin loppupeleissä jos on pakko! Mutta jos jollekin tulee mieleen, mikä olisi hyväksi havaittu keino tämäntyyppisen koiran ohitusongelmiin ja -harjoituksiin, niin antakaa tulla vinkkejä esimerkiksi kommenttiboksiin – aiomme kokeilla kaikkia ehdotuksia. :)

EDIT: Johtajuusongelmia meillä ei esiinny missään muussa tilanteessa kuin lenkeillä, sillä Kippari ei ole oikeastaan lainkaan dominoiva luonne ihmisiä kohtaan – toisia koiria kohtaan sitten kyllä. Lisäksi remmirähinä on rajoittunut vain koiran kohtaamishetkeen, eli ohitustilanteen jälkeen tämä mustaruskea paholainen (:D) hyppelehtii innoissaan ja katselee joskus jopa sinne hihnan toiseen päähän kuin sanoen "Enkö ollutkin hieno poika kun puolustin noin hyvin?!" HUOH...

Karvapalleroinen

Trimmaus aloitettiin, mutta sitä ei sitten märkien kelien vuoksi koskaan saatu loppuun asti. Tai ei kyllä pitäisi sanoa koskaan, koska kyllähän se tästä vielä joku päivä jatkuu! Selästä ja kyljistä saatiin turkkia reilusti pois (vaikkei siltä ehkä näytäkään :D) kun taas pää on edelleen lähes koskematon muutamaa nyppäisyä lukuunottamatta. Näin ollen meillä on nyt sen aiemman raamikkaan komeahkon karvapalleron tilalla pentua muistuttava isopäinen pallopää. :) Ihana se on kuitenkin kaikissa karvamuodoissaan! <3

Loppuun vielä yksi kollaasi Kipparin hienosta yrityksestä tehdä perässä mitä sitten pyydetäänkään. :)

Uusi Vuosi 2013

Täällä suunnassa Uuden Vuoden aatto sujui vaihtelevissa merkeissä. Jo päivällä alkaneet satunnaiset pamaukset eivät paljoa karvakorvaa hetkauttaneet, eikä lisääntyvä pauke iltalenkinkään aikana pelottanut kyllä yhtään. Kovemmille poksuille saattoi ehkä pää kääntyä, mutta sen jälkeen jatkettiin taas vinhaa vauhtia nenä lumihankia nuuskutellen. Ilo ja ylpeys oli ylimmillään hihnan toisessa päässä sen suhteen, miten reipas ja rohkea poika tämä karvapallo onkaan! :)

Sitten se tapahtui. Oma kotikatu näkyi jo horisontissa, kun jostain aivan vierestä kuului suhahdus ja kova pamaus. Kippari hypähti eteenpäin häntä alhaalla selkeästi pelästyneenä. Loppumetrit mentiin Kipparin hurjista menohaluista huolimatta eteenpäin rauhallisesti ja päättäväisesti, kuin mitään ei olisi tapahtunut eikä jääty voivottelemaan, mutta selkeästi paukuttelu alkoi häiritsemään tämän tapahtuman myötä.

Vähän leikityttäisi, mutta keskittyminen herpaantuu herkästi.

Ilta menikin sitten ajoittain läähättävän ja korkeista paikoista (sängyt, sohvat) turvaa hakevan stressaantuneen koiran menoja katsellessa. Itselle oli hieman hankalaa löytää sitä kultaista keskitietä sen suhteen, milloin rapsuttaa ja milloin taas ei, ettei vahingossa rohkaise pelokasta käytöstä. Onneksi illalle löytyi muutakin ohjelmaa, kun 4-vuotias veljenpoika Veeti oli viettämässä Uutta Vuottaan meillä ja loppupeleissä kaikki (muut paitsi Kippari) käyttäytyivät ihan normaalisti. Kippari kurkkikin uteliaasti kaukaa, kun ihmisiä kulki ulko-ovesta aika ajoin katselemaan raketteja sekä tuli uteliaana tutkimaan tinanvalantaa paukkeista huolimatta. Ihan hirveää pelkoa paukkuminen ei siis aiheuttanut, mutta selkeää arkuutta ja stressiä kyllä.

Tekisi mieli syyttää ennen iltakuutta aloittaneita paukuttelijoita, mutta tosiasia on, että sellaisia aina riittää ja toisaalta Kippari olisi saattanut pelästyä myöhemmin tapahtuneita pamauksia joka tapauksessa, naapureita kun tällä meidänkin kadulla riittää. Tapahtunut on tapahtunut eikä menneelle mitään mahda, mutta tulevaisuudessa tavoitteena ehdottomasti saada Kippari taas paukkuvarmaksi – jo ihan Kipparin omaksi parhaakseen! :) Varsinkin, kun paukkuessa ei ole kertaakaan tapahtunut mitään oikeasti pahaa eli se on vain ääni joka pelottaa. Siedätyshoitoa aletaan kokeilemaan pitkin vuotta pienin askelin ja eri metodein, jotta Kipparikin tajuaisi, ettei mitään pahaa tapahdu. Kokemuksia ja erityisesti toimiviksi havaittuja vinkkejä aiheesta otetaan vastaan!

31.12.2012 klo 23:59 – hyvä suoritus Kipparilta poksumisen yltyessä. :)