keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Hellyysnappula

Oi ja voi... Meidän karvapallosta on tullut varsinainen hellyydenkipeä nallekarhu. :) Halinallehan se on ollut alusta asti, mutta viime aikoina tilanne on eskaloitunut oikein erityisen 'pahaksi', mikä ei tietysti haittaa ketään meistä!

Syliin mars!

Kippari on toki ollut aikaisemminkin muutamia tunteja yksin kotona, mutta pääosin sillä on ollut aina seuraa toisten lähtiessä töihin tai kouluun. Nyt tammikuun puolivälin jälkeen Kippari on sitten saanut totutella olemaan päivisin yksin kotona ja vaikka hauva on yksin vain noin 6h päivässä, huomaa eron kyllä kuin yöllä ja päivällä.

Osa 1: Tervetuliaisrutiini
Myönnetään heti alkuun, että meillä on edelleen ajoittainen ongelma hyppimisen kanssa. Vaikka ei se niinkään ongelmalta tunnu silloin, kun siihen lähtee itsekin mukaan... :D Joka tapauksessa Kippari tervehtii nykyään ulko-ovesta tulevaa perheenjäsentä (eli ei vieraita, onneksi) hyppäämällä oikein erityisen korkealle ja pusuttamalla! Äitiäni vasten – pituutta n. 160cm – Kippari yltää hyvin halailemaan ihan naaman korkeudelle asti. :) Hyppiminen on vähentynyt huomattavasti erityisesti isäni kohdalla hänen kouluttamisyrityksistään johtuen, mutta mamia ja itseäni Kippari saa edelleen halailla ronskein ottein... <3

Peppurapsutusta!

Osa 2: Tietokone
Kippari ei pidä siitä, että saadessaan vihdoin seuraa kotioloihin tämä kyseinen yksilö pyllähtääkin tietokoneelle tekemään töitä tai koulutehtäviä, ehei. Ja tämä tulee hyvin selväksi muutamalla rutiininomaisella liikkeellä: ensin lasketaan pehmoisen pörröinen kuono käden päälle. Mikäli mitään ei ala tapahtua, nostetaan yksi tassu ja sen perään tarvittaessa toinen. Tämän jälkeen kiivetään koko painolla selkään ja nojaillaan olkapäähän. Jos kohteella on hiuksissaan ponnari, yritetään napata ponnari samalla vaivalla pois. Viimeinen liike on ottaa rohkeasti käsivarresta kiinni ja hellästi vetää kohti ovea – pois koko tietokonehuoneesta kiitos! :D

"Anna rapsuja... Anna rapsuja... ANNA RAPSUJA!!"

Osa 3: Sohva
Mikäli Kippari havaitsee kohteensa sohvalta, kiipeää se itsekin sinne viereen, ottaa oikein lokoisan asennon ja sitten vain nauttimaan täysin rinnoin haleista ja rapsutuksista. Tarvittaessa herra kiipeää syliin asti, sillä Kipparin oma kokoluokkahan on juuri sylikoiralle sopiva... Köh...

Osa 4: Takapiha
Tahtoo takapihalle. Tahtoo pois takapihalta. Tahtoo taas takapihalle. Tahtoo vaihteeksi pois takapihalta. Erinomainen keino pitää omistajat jatkuvassa liikkeessä.

"Rapsutushetki kesken, älä häiritse." :D

Voi tuota meidän pientä tylsistynyttä ressukkaa... :) Jatkuvasti saa olla leikkimässä, mutta sitäkin enemmän pitää nimenomaan paijailla ja HALIA! Kippari tulee itse halimaan monta kertaa päivässä jalkoja vasten ja näin tehdessään se nimenomaan nojaa halittavaan ihmiseen koko painollaan. Halihetket saattavat kestää minuutista jopa viiteentoista minuuttiin, jos Kippari vain niin haluaa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti