Meillä ei ole enää sitä nuhjuisen näköistä karvakasaa, jonka turkkia pystyi nyörittämään vaikka solmulle asti. Kaiken sen karvamäärän (ja viiden tunnin nyppimistuokion) alta paljastui nimittäin mitä ihanin airedale-komistus!
Karvapallo-versio!
Kipparin tämänhetkinen trimmi on toki vasta se pohjatrimmi, josta lähdetään seuraavalla kerralla sitten viimeistelemään kohti sitä varsinaista näyttelytrimmiä. Yhteensä kolme trimmauskertaa on siis luvassa ennen kuin ollaan valmiita tämän vuoden ensimmäiseen koiranäyttelyyn, voi Kippari-ressukkaa... :D Trimmaus ei varmasti päädy Kipparin TOP-5 -listalle lempparipuuhia luetellessa, mutta urheasti meidän karvapallo sen joka kerta kestää kuin mies! :)
Nyt turkki on paikoitellen niin lyhyttä, että sitä voisi verrata paljaaseen ihoon. Ulkona kiristyvä pakkanen ja varastosta löytynyt vanhan Retu-airedalemme fleece-puku yhdistyivät ajatukseksi pukea meidän nakupelle väliaikaisesti vähän lämpimämpiin vaatteisiin nyt kun omaa turkkiakaan ei ole niin paljoa jäljellä, heh! Fleece ei tunnu Kipparia haittaavan vaan päinvastoin se päällä mennään tuhatta ja sataa, kun ei ainakaan palele yhtään ja lihaksetkin pysyvät koko ajan lämpiminä. :)
Fleece-puku päällä ennen trimmiä, ettei turkki kastuisi – ja vauhtia riittää silti! :D
Kipparille on vihdoin ja viimein varattu 'karvanpoistoaika' ensi keskiviikolle, voi ressukkaa! :D Koirilla se ei nimittäin tapahdu ihan niin nopealla tahdilla kuin meillä ihmisillä, vaan aikaa on nytkin varattu neljästä kuuteen tuntia, eikä tämä suinkaan jää viimeiseksi kerraksi kevään aikana.
Kipparin ja trimmaajan urakkaa helpottaaksemme olemme nyppineet itse turkkia hieman alas pikkuhiljaa, mutta lopputulos näyttää silti toivottomalle. Vaikka kuinka nyppii ja nyppii (ja nyppii ja nyppii ja nyppii ja nyppii...), niin karvoja riittää näemmä loputtomasti! Siispä jatkamme edelleen Kipparin 'nypittämistä' ammattilaisella, kyllä se vaan on jokaisen euron ja sentin arvoista.
Tunti nyppimistä takana – kädet rakoilla, hermot lopussa ja koirassa ei juurikaan havaittavaa muutosta. :D
Ehkä jonain päivänä sitä jaksaisi, pystyisi ja osaisi nyppiä airedalenkin kokoisen koiran ihan omin kätösin... Sitä kauhulla odotellessa! Ainakin seuraavan vuoden ajan täytyy tyytyä siihen vähäiseen nyppimiseen, mihin itse juuri ja juuri kykenee niiden varsinaisten trimmausten välissä. Ja jos tuon turkin saisi pidettyä edes suhteellisen lyhyenä vähän väliä nyppien, niin se kauhulla odotettu 'jonain päivänä' saattaisi tulla vähän nopeamminkin vastaan. :)
20 metrin pituinen kenttähihna on ollut yksi parhaimmista ostoksista, mitä olen Kipparille hankkinut. Sen myötä voi itsekin huokaista helpotuksesta antaessaan koiran kulkea 'vapaana', sillä tarvittaessa voi aina astua hihnan päälle, mikäli hallinta jostain syystä katkeaisi. Eipä tuon karvakorvan kanssa tosin ole kovin montaa kertaa tarvinnut hihnalle talloa... :)
Vaikka kenttähihnan käyttö onkin omiaan lähinnä kesäisin, niin täällä on päästy käyttämään sitä näin talviaikaankin metsälenkkejä tallustellessa. Meidän onneksi lähimetsän tiet on ajettu tasaiseksi traktoreiden kanssa, eli ihan hirveässä lumihangessa ei tarvitse tarpoa – vaikka kyllä se pieni lumihankikin tuo ihan riittävästi vastusta kunnolle. :D Alla sitten vielä muutama video Kipparin kulkemisesta kenttähihnan kanssa ja voi että tuota pientä pörröliiniä, kun saa omistajansa niin ylpeiksi... ♡
Hyviä uutisia koulutusrintamalta! Meillä on mennyt nimittäin toisten koirien ohittaminen jo useampaa viikkoa aika lailla putkeen ja vaikka hiomista vielä riittääkin, niin nyt ollaan kyllä oikein erityisen tyytyväisiä jo saatuihin tuloksiin. :)
Vielä Kippari höristää korviaan ja nopeuttaa tassuttelutahtiaan toisen koiran huomatessaan, mutta menee tarvittaessa erittäin kiltisti ohi eikä vikuroi, jos ja kun ei pääsekään nuuskimaan. Hyppimistä ei ole enää havaittavissa, rähinästä nyt puhumattakaan, mutta silti saa taluttaja olla toki skarppina jokaisen koiran kohdalla estääkseen jo ennakkoon kaiken mahdollisen ei-halutun käyttäytymisen.
Toinen koira näköpiirissä, tassutus kiihtyy.
Miten tähän tilanteeseen sitten päädyttiin aiemmasta remmirähinä-postauksesta ja vieläpä näin lyhyessä ajassa? Kehumisella! :) Totaalikieltäytymistä toisten koirien ohittamisesta ei tarvittu oikeastaan kuin ehkä päivä tai pari, sillä sen jälkeen lipsumista tapahtui siellä hihnan toisessa päässä tuttujen koirien suhteen. Kaikeksi onneksi Kippari näyttää olevan siitä nopea oppija, ettei sen tajuntaa harhauta, vaikka se pääseekin välillä nuuskimaan tuttuja koirakavereitaan.
Enää Kippari ei siis esimerkiksi vaani vastaantulevia koiria ennen kohtaamista, jes! Ohitustreeniä aloitellessa tätä kyyryssä etenevää vaanimista esiintyi runsaasti, joten siihen puututtiinkin sitten heti ensimmäisenä. Kipparin kohdalla harhautusmenetelmänä toimi ihan puhtaasti pysäyttäminen ja/tai harhauttaminen keinolla millä hyvänsä – välillä istuttaminen, välillä kuonon alta päätä hieman nostaen jne – mitä tahansa, jotta vaaniminen loppuu ja koira kulkee nätisti vierellä. Mitään erityistä kontaktia ei tässä vaiheessa Kipparilta vaadittu, sillä se olisi (ja on vieläkin) aivan liian haastava pyyntö toisen koiran läsnäollessa... :D
Vaanimisen ehkäisyssä erityisesti seuraava motto nousi kriittiseksi: katsoa saa, muttei tuijottaa. Vieläkin on hieman vaikea määritellä etenkin yksin taluttaessa, onko Kipparin katse intensiivistä tuijotusta vai vain uteliasta katselua. Tarpeen vaatiessa ja epäselvissä tilanteissa tuijottelusta ojennetaan joka tapauksessa, sillä pakkohan koiran ei olisi katsoa lainkaan, kun kerran ohittamista on tiedossa.
Ja kun ohi on menty edes pienen ripauksen verran paremmin kuin viime kerralla, kehutaan niin paljon että koko kylä raikaa! :D Kippari näyttää innostuvan kehuista ihan hirmuisesti eikä edes kaipaa nameja siihen rinnalle, joten ohitustilanne raukeaa käytännössä siihen paikkaan mustaruskean koiran hyppiessä innoissaan kehujen saattelemana häntäänsä heilutellen. :) Toisto toistolta syntyi aina enemmän oikeasti kehumisen aihetta ja valehtelematta alle viikossa meillä oli koira, joka kulki täysin rähisemättä sekä kutakuinkin hyppimättä muiden koirien ohi. HIP HIP HURRAA! :)
Ps. Tapaus Kapo on muuten edelleen siinä mielessä ratkaisematta, että herra karhukoira ei (koulutusnäkökulmasta todettuna valitettavasti) ole tullut kaduilla kunnolla vastaan, vaan sen omistajat ovat selkeästi ottaneet välttely-tekniikan käyttöönsä ja kiertävät kaukaa kaikki vastaantulijat. Kapon reviiriä ohittaessa Kippari vielä ajoittain hypähtelee vanhaan tuttuun tapaansa, mutta pysyy ainakin ihan hiljaa eikä rähise provosoidakseen Kapoa sen enempää. Tätäkin työstetään edelleen, joten paketti ei ole vielä täysin valmis – mutta hyvin vankasti kylläkin jo kasassa! :)
Koirapuistossa voi olla hauskaa, vaikkei siellä olisikaan muita koiria. :) Kaikenlaiset hajut ja tuoksut sekä tietysti kotipihan ulkopuolella vapaasti vipeltäminen on yhtä kuin WHIII!
Oi ja voi... Meidän karvapallosta on tullut varsinainen hellyydenkipeä nallekarhu. :) Halinallehan se on ollut alusta asti, mutta viime aikoina tilanne on eskaloitunut oikein erityisen 'pahaksi', mikä ei tietysti haittaa ketään meistä!
Syliin mars!
Kippari on toki ollut aikaisemminkin muutamia tunteja yksin kotona, mutta pääosin sillä on ollut aina seuraa toisten lähtiessä töihin tai kouluun. Nyt tammikuun puolivälin jälkeen Kippari on sitten saanut totutella olemaan päivisin yksin kotona ja vaikka hauva on yksin vain noin 6h päivässä, huomaa eron kyllä kuin yöllä ja päivällä.
Osa 1: Tervetuliaisrutiini
Myönnetään heti alkuun, että meillä on edelleen ajoittainen ongelma hyppimisen kanssa. Vaikka ei se niinkään ongelmalta tunnu silloin, kun siihen lähtee itsekin mukaan... :D Joka tapauksessa Kippari tervehtii nykyään ulko-ovesta tulevaa perheenjäsentä (eli ei vieraita, onneksi) hyppäämällä oikein erityisen korkealle ja pusuttamalla! Äitiäni vasten – pituutta n. 160cm – Kippari yltää hyvin halailemaan ihan naaman korkeudelle asti. :) Hyppiminen on vähentynyt huomattavasti erityisesti isäni kohdalla hänen kouluttamisyrityksistään johtuen, mutta mamia ja itseäni Kippari saa edelleen halailla ronskein ottein... <3
Peppurapsutusta!
Osa 2: Tietokone
Kippari ei pidä siitä, että saadessaan vihdoin seuraa kotioloihin tämä kyseinen yksilö pyllähtääkin tietokoneelle tekemään töitä tai koulutehtäviä, ehei. Ja tämä tulee hyvin selväksi muutamalla rutiininomaisella liikkeellä: ensin lasketaan pehmoisen pörröinen kuono käden päälle. Mikäli mitään ei ala tapahtua, nostetaan yksi tassu ja sen perään tarvittaessa toinen. Tämän jälkeen kiivetään koko painolla selkään ja nojaillaan olkapäähän. Jos kohteella on hiuksissaan ponnari, yritetään napata ponnari samalla vaivalla pois. Viimeinen liike on ottaa rohkeasti käsivarresta kiinni ja hellästi vetää kohti ovea – pois koko tietokonehuoneesta kiitos! :D
"Anna rapsuja... Anna rapsuja... ANNA RAPSUJA!!"
Osa 3: Sohva
Mikäli Kippari havaitsee kohteensa sohvalta, kiipeää se itsekin sinne viereen, ottaa oikein lokoisan asennon ja sitten vain nauttimaan täysin rinnoin haleista ja rapsutuksista. Tarvittaessa herra kiipeää syliin asti, sillä Kipparin oma kokoluokkahan on juuri sylikoiralle sopiva... Köh...
Osa 4: Takapiha
Tahtoo takapihalle. Tahtoo pois takapihalta. Tahtoo taas takapihalle. Tahtoo vaihteeksi pois takapihalta. Erinomainen keino pitää omistajat jatkuvassa liikkeessä.
"Rapsutushetki kesken, älä häiritse." :D
Voi tuota meidän pientä tylsistynyttä ressukkaa... :) Jatkuvasti saa olla leikkimässä, mutta sitäkin enemmän pitää nimenomaan paijailla ja HALIA! Kippari tulee itse halimaan monta kertaa päivässä jalkoja vasten ja näin tehdessään se nimenomaan nojaa halittavaan ihmiseen koko painollaan. Halihetket saattavat kestää minuutista jopa viiteentoista minuuttiin, jos Kippari vain niin haluaa. :)
Kippari pääsi pukemaan oikein vaatetta päälleen viime viikolla! Nimittäin miesten bokserit. :D
Herra vietti kovin paljon aikaa peräpäätään nuollen, josta epäilykset alkoivat heräämään. Tarkempi tarkastelu paljasti sitten syyn tälle runsaalle nuolemiselle – paikoitellen punaiset ja parista kohtaa jopa vereslihalla olevat kivekset. Ensiapuna saimme ohjeeksi eläinlääkäriltä estää koiralta nuoleminen kaulurilla (= kalsareilla... :D paljon tehokkaampi keino!) ja rasvailla haavaumia ja punertavia kohtia Bepanthen-rasvalla.
Onneksi reipas hauvelimme ei ole boksereistaan moksiskaan ja antaa nykyään kiltisti rasvailla kipeitä paikkojaankin, vaikka ensimmäiset kerrat olivatkin aikamoista pyristelyä!
Noin viikon mittainen rasvailu näyttää tuottaneen tulosta ja kutina on ilmeisesti laantunut minimiin. Tilannetta tarkkaillaan vielä siltä varalta, että kutina palaakin takaisin, jolloin ilmeisesti tarvittaisiin antibioottikuuria. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvältä, eikä Kipparin tarvitse käyttää sisällä ollessaan boksereitakaan. :)
