torstai 27. joulukuuta 2012

Mitä Kippari osaa?

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Vastauksena otsikon kysymykseen, Kippari osaa puhua, riehua, varastaa vaatteita ja pyytää leikkimään ottamalla kädestä kiinni. Osaa se Kippari tosin jotain muutakin vähäisestä treenailusta huolimatta, ja tässäpä listattuna muutama sana, joiden merkityksen Kippari ymmärtää. :)

  • Nami! Tärkeä, tärkeä sana, jonka kuultuaan eräs mustaruskea karvapallo suhahtaa valon nopeudella keittiöön ja avaa kuonollaan namikaapin oven. Nameja kun ei saa namikaapistakaan ilman, että joku niitä erikseen kaivaa sieltä.
  • Kuka tuli? Juostaan keittiön ovelle kurkkimaan ja odottamaan.
  • Tänne! Innokkuudesta riippuen joko juostaan tai sitten löntystellään käskijän eteen ja pyllähdetään istumaan.
  • Seis! Tämän kuultuaan esitetään patsasta eikä hievahdeta minnekään. Käytössä lenkeillä ennen isompien teiden ylityksiä ja välillä muuten vain.
  • Istu! Istumista. Tapahtuu tosin yleensä jo ennen käskyä, etenkin namin läheisyydessä...
  • Tassu! Tassu lentää kauniissa kaaressa...
  • Toinen / tämä tassu! ... ja tässä sitten se toinen tassu.
  • Maahan! Vaatii yleensä maanittelua, koska karvapallo ei millään malttaisi mennä makaamaan. :D Tarvittaessa (jos riittävän hyvä palkkio!) singahtaa kyllä töminällä makuuasentoon, mutta muutoin tuntuu olevan ylitsepääsemättömän tylsää käydä maahan.
  • Paikka! Odotellaan kiltisti, kunnes toisin sanotaan. Tylsää!
  • Sivulle! Kierretään ensin oikealta puolelta taakse ja siitä vasemmalle puolelle istumaan. Helppoa kuin heinänteko!
  • Seiso! Peppu ylös maasta.
  • Ohi! Toimii erittäin vaihtelevalla menestyksellä. Vielä on epäselvää, ymmärtääkö Kippari käskyn merkityksen vai eikö se vain välitä siitä. Joka tapauksessa harjoittelu edelleen kesken, kiitos lukuisten vastaantulevien koirien ja omistajien, joiden kanssa sekä Kippari että ulkoiluttaja jäävät mielellään seurustelemaan. :)
  • Kisssssa! Vihollinen näköpiirissä, skannataan lähiympäristö katseella ja haukahdetaan varoitusmerkiksi varmuuden vuoksi.
  • Pupu! Saalis, saalis, saalis...
  • Tärrrrsky! Naapurin sileäkarvainen noutaja, missä se on, missä se on?
  • Hauva! Koiria näkyvillä joko livenä tai tv:ssä.
  • Missä isi / äiti / Jonttu / Antti / Evi? Kyseisen henkilön etsintää, yleensä osuu myös oikeaan! Pelottava havainto siitä, miten Kippari olettaa ihmisten olevan juuri niissä paikoissa, missä itse ei mielestään muka vietä niin paljoa aikaa... Eh....
  • Lenkille! Ilme kirkastuu. :)
  • Takapihalle? Vipellys takapihan oven eteen, päästä jo!
  • Etsi! Yleensä käytössä aktivointipelien yhteydessä, joiden luukkuja availlaan innolla namipalojen toivossa.
  • Tuu kattoo! Hirveällä kiireellä katsomaan, mitä katsottavaa mahtaisi olla.
  • Ei! Kaikki kiva kielletään...
  • Hyvä poika! Tunne siitä, että on maailman paras koira koko maailmassa, jee!
Meillä opetellaan varsinaisia käskyjä lähinnä aktivointitarkoituksessa, eikä Kipparista ole tarkoitus koulia tokomestaria tai sirkuskoiraa, vaikka ne varmasti joidenkin mieleen ovatkin. :) Meille riittää ihana pörröinen kotikoira, joka meidän onneksemme tottelee kyllä yllättävänkin hyvin niitä vähäisiä käskyjä, mitä sille on opetettu! Ja nopeasti tuntuu oppivan myös, sillä kovin montaa toistoa ei tarvitse Kipparin kanssa tehdä ennen kuin käsky on jo hallinnassa. Hyvä niin, sillä Kipparin mielenkiinto tuntuu laskevan toisto toistolta, joskin se silti yleensä nöyrästi toteuttaa pyynnöt, vaikka sitten vähän tylsistyneenäkin. :)

Ei tarvitse kai sanoa, mikä tässä meni pieleen... :D Mutta ei oteta sitä niin vakavasti!

torstai 6. joulukuuta 2012

Erikoislaatuinen leikkikaveri

Kipparilla on yksi aivan ainutlaatuinen leikkikaveri, jonka kanssa leikki on täysin erilaista kuin kenenkään muun kanssa. Ero on kuin yö ja päivä, sillä yllytyksistä ja rohkaisuista huolimatta Kippari ei suostu leikkimään tällä tavoin muiden kanssa, vain yksi otus kelpaa tähän tarkoitukseen. Kyseessä on siis silloin tällöin vanhemmillamme kääntymässä käyvä Kipparin "isoveli" Antti! :)



Leikki on ikään kuin näykkimistä ja käsien jahtaamista, mutta todellisuudessa Kippari ei pure vaan korkeintaan hellästi osuu suullaan käteen, jos sitäkään. Mitään ongelmia tästä leikkikäytöksestä ei ole myöskään heijastunut muuhun käyttäytymiseen arjen pyörteissä, vaan se on päivänselvästi rajattu vain tähän tiettyyn 'rituaaliin' ja silloinkin Kippari tuntuu olevan varmuuden vuoksi extra-varovainen kuin liian innokas. :) (Jos tällainen leikki aiheuttaisi jotain häiriökäyttäytymistä, karsisimme sen tottakai pois päiväjärjestyksestä, mutta onneksi meitä on siunattu perusluonteeltaan todella kiltillä ja kuuliaisella airispojalla!)

Tarkkasilmäiset näkevät Kipparin myös louskuttavan leukojaan/hampaitaan leikin toimessa. En itse osaa sanoa, mistä koirat tuon tavan alkujaan oppivat tai mitä se mahdollisesti normaalitilanteessa merkitsee, mutta Kipparin kohdalla sitä esiintyi hyväntahtoisesti ensimmäisen kerran sen halutessa oikein kovasti jotain (leikkiä, ulos, namipalaa) ja koska Kippari tuntui sitä niin ilolla ja innolla tekevän, päätimme tehdä siitä tempun ja opettaa Kipparin tekemään sitä myös käskystä. Ja hyvin toimii! :) Siitä onkin tullut yksi Kipparin kommunikointiväline, yhdessä kaiken muun höpötyksen kanssa.

Muut perheenjäsenet saavat tyytyä tämän halinallen halauksiin sekä kesympiin leikkeihin, kuten pallonheittoon ja pehmolelunmetsästykseen. Haleja tältä hurtalta saa kyllä enemmän kuin tarpeeksi eivätkä ne Kipparin puolesta katso aikaa eivätkä paikkaa; eräässä koiranäyttelyissä Kippari päätti yhtäkkiä tunkea lähes väkisin isämme syliin. Lopputulos: useamman minuutin ajan pienellä retkituolilla istuva yli 100-kiloinen mies 'päällään' 30-kiloinen hellyydenkipeä karvakuono takajalat maassa, etujalat käden päällä ja pää olalla nojaten, tapittaen metrin päässä kulkevia koiria kuin sanoen "Tää on mun isi." Ja kun Kippari on kerran päässyt syliin tai halaukseen, sillä ei ole mikään kiire pois – nimimerkillä 15 minuuttia sängyllä liikkumatta tämä karvakasa kainalossaan maannut. :)

Hellyyskohtaukset ovat aina paikallaan perheen muillekin jäsenille, aina Hiuhaun kennelistä lähtien!

Wannabe-sylikoira...

Nojaustaktiikka toimii jos syliin ei muuten mahdu!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Viikonlopun kuulumisia

Pakkasta lähes -20°C ja Kippari nauttii täysin sydämin! Vekkuli luppakoira leikkii edelleen pentumaisesti lumessa aina ulos päästessään eikä halua tulla lenkeiltä kotiin ollenkaan. :) Tosin osittain kotiinpaluu taitaa ahdistaa myös siksi, että ilmassa on paljon tyttökoirien hajuja! Ollaan siinä mielessä onnekkaita, ettei Kippari ääntele ollenkaan kotona ja nyt näyttäisi suurimmaksi osaksi unohtaneen muutenkin tyttöjen olemassaolon, mutta pari yötä sitten tuli kyllä erittäin selväksi, että Kippari haluaa heti ulos ja mielellään koko ajan...

 
Lumiturpa!

 Kumarrus!
 Kenkävaras nimeltä Kippari...

Ultralutuinen karvakasa :)

Täältä tullaan!

 

Kipparilla tuntuu olevan muutenkin nyt oikein kunnon halinalle-kausi meneillään, sillä vaikka se onkin ollut aina oikea sylikoira kokoluokastaan huolimatta, ollaan nyt tunkemassa kainaloon keinolla ja hetkellä millä hyvänsä! Nimim. yritin kasata Ikea-huonekaluja kun herra Huomionkipeä päätti pyöriä koko ajan jaloissa ja muutaman minuutin välein tunki syliin halimaan ja vastaanottamaan rapsuja... Mutta eihän sellaista voi estääkään kun toinen niin hellyyttävästi haluaa rakkautta. :) Etenkin, kun 29kg elopainosta huolimatta huonekalujen kokoaminen meni silti kutakuinkin hyvin, sillä Kippari on vaan niin kiltti hauva ettei ongelmia juurikaan tullut - kuolaisisia käsiä lukuunottamatta!


Helppo kasata lipastoa kun toinen makaa sen päällä... :)

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Elämänfilosofia: airedalenterrieri

Millä sanoilla sitä oikein kuvailisi tätä koiramaailman klovnia? Helpotukseksi Airedale Terrier Rescue and Adoption ATRA:n sivuilta löytyi niin osuva kuvaus airedalenterrieristä, että siitä (lähinnä luonteenkuvaus-osuuksista) on pakko kopioida parhaat palat tännekin. Teksti on englanniksi ja jokseenkin pitkä, mutta aidosti kiinnostunut henkilö jaksaa sen varmasti lukea, kun taas läpikulkumatkalla oleva voi keskittyä väreillä merkittyihin osioihin. :)

Is an Airedale Right for You?


Airedale personality

Airedales are very devoted companions, but they fully expect to be an equal partner in your life.  They seem to have a sense of humor about themselves and you, so you had better develop the ability to see humor in all situations. Like when they steal your keys just as you are about to leave for work and run around the back yard with them daring you to try and catch them. Airedales do not respond well to being excluded from family life.  You cannot expect an Airedale to be happy and well adjusted if he/she is confined to the backyard or to a single room in the house.

Airedales are not for the faint at heart

The very qualities that make Airedales "the only breed" for some of us, make them the most undesirable to others.  They are very smart and often extremely stubborn. Possessing a real thought process as well as a sense of humor; Airedales are even capable of pulling practical jokes.  Few people appreciate being the objects of gleeful deception, especially by their dog, but that appreciation is one of the basic necessities of owning an Airedale.

Training

While Airedales are very smart, they are not always obedient!  They can almost always find something much more important to do than come when called. 
Airedales do not respond well to heavy-handed training methods.  Training efforts are most successful if they are based on praise rather than punishment.
Your Airedale wants to work with you not for you.  Your training methods will have to take this attitude into account.  Some breeds will joyfully do the same task repeatedly, not Airedales!  Drills and repetitive exercises are met with less than an enthusiastic response.
An Airedale likes to show off and demonstrate how smart they are - once!  Their attitude is, "I did it and I did it perfectly! If you were not paying attention, then that is your problem!"  However, there are Airedales that excel in fly ball, obedience, agility, hunting, search and rescue, police and therapy work.  You as the owner, just have to learn what motivates your dog.

Lovable traits / Common objections

Beards: Many (non-Airedale) people object to an Airedale's drippy beard after a drink of water.
Digging: Airedales are terriers and so are very often avid diggers.  They dig not so much outward, as down, so that they can have a comfortable "nest."  They love gardens. They especially love lying in the middle of them smelling and eating the flowers.  This is just one more reason to give them their own fenced in area.
Paper products: Airedales seem to take special delight in the redistribution of toilet paper and tissues. You learn very quickly not to leave these items out. There is nothing like discovering that your Airedale has just redecorated your living room with remains of a full box of tissues, ten minutes before your guests arrive for dinner.
Trashcans: It may be a trashcan to you, but to an Airedale it is a toy box.  You can avoid these fun clean ups by keeping the lids closed or putting the cans out of reach. 
Stealing: Airedales are master pickpockets and collectors of human memorabilia. They teach you very quickly to pick things up and put them away.  Oh and they will never look more innocent or become more deaf as when you are frantically searching for an item you need immediately.
Chewing: Airedales can be great chewers. Furniture, clothes, shoes, walls - it's all the same to them.  One person left their new Airedale in the laundry room when they went to work.  Upon their return they found the dog stretched comfortably on the sofa, very happy to see them.  How did he get out of the laundry room?  Very simple, he just chewed a hole in the wall to the kitchen. 
Energy: There are some exceptions, but Airedales tend to be non-stop motion machines. Most breeds calm down a great deal as they get older.  Airedales, while they do show the effects of age, tend to stay very energetic their entire lives.  We've know 13 year old dogs who have leapt off the top of the stairs to chase intruders, like squirrels, out of their yards.

Tietysti teksti on huumorimielessä kirjoitettua ja jokainen koira on yksilö, mutta kyllä – totta se silti on! :D Airedalenterrieri ei ole jokaisen ihmisen rotu. Säntillinen ja sääntöjen pilkuntarkkaa noudattamista arvostava ihminen todennäköisesti repisi hiukset päästään tämän rodun kanssa. Airedalenterrieri oppii kyllä nopeasti ja tietää usein hyvinkin, mitä siltä vaaditaan – sillä nyt vain sattuu olemaan myös omat ajatuksensa, jotka eivät välttämättä mene yhteen kouluttajan toiveiden kanssa. ;) Miellyttämisenhalu on pienempi kuten terriereillä yleensä, eikä kerran nappiin mennyt suoritus toistukaan välttämättä seuraavan puolen vuoden sisällä, jos koira niin päättää. Syvä huokaus ja koiran arvostaminen juuri tuona veikeänä päkkipäänä auttaa yleensä tässä. :)
Meille airedale merkitsee tasavertaista perheenjäsentä, jonka humoristisia ja itsenäisiä luonteenpiirteitä arvostetaan eikä yritetä kitkeä pois. Koirassa on haastetta kouluttajalleen, harrastettiin sen kanssa sitten tottelevaisuutta tai pelkkää yhteiseloa. Luonnetta siitä löytyy, hyvin persoonallista sellaista, ja tarvitaan oikea mentaliteetti kohtaamaan tämä rotu parhaalla mahdollisella tavalla. Vai onko airedalenterrieri kenties sittenkin kouluttanut meidät koiranomistajina sellaisiksi kuin olemme? "Airedaleistuessamme" osaamme ottaa asiat rennosti, suhtautua positiivisemmin uusiin tilanteisiin, kyseenalaistaa normeja ja elää elämää omalla tavallamme, muiden mielipiteistä piittaamatta. (Tai näin sitä ainakin haluaa itselleen uskotella!) :) Oli miten oli, tämä rotu vaan yksinkertaisesti on ja pysyy meidän rotuna!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Metsälenkkeilyt

Lempparilenkit koostuu aina metsämaastoista, oli sitten kesä tai talvi, syksy tai kevät. Metsässä Kipparilla on myös aika ajoin mahdollisuus mennä joko täysin vapaana tai 20m kenttähihnan kanssa ja lenkkeilyyn pystyy keskittymään ihan eri tavalla, kun vastaantulevia ihmisiä tai koiria ei tule jatkuvalla syötöllä vastaan. Eräänlaista mielenrauhaa siis. :)


 






Lumi ei ole este metsälenkeille, mutta pimeys kyllä on. Siispä metsälenkeille talvella vain aamulla / päivällä. :)




Loppuun vielä kepinheitto-video Kipparista kenttähihnassa...



... sekä yksi ilman hihnaa (kuvattu keväällä 2012, Kippari vasta ihan ekoja kertoja metsässä vapaana)! Ja kyllä, videon alussa Kipparin iskä toteaa "ETSI! ... (Se on) huono löytämään." :D

maanantai 19. marraskuuta 2012

Papupata

Ensimmäinen airedalemme Retu ei paljoa inahdellut soittimista tai tv:stä tuleville äänille, ulvomistakaan siltä ei kuullut lähes koskaan. Toinen airedalemme Rundi puolestaan ilmaisi laulutaitojaan pianoa, nokkahuilua, huuliharppua ja muita vastaavia soittimia säestäessään. Kipparin kohdalla huomasimme, että trendi on kasvava...

Voisiko koiramme olla enää vokaalisempi?

Kippari on erittäin kova poika juttelemaan. Siltä ei tarvitse paljoa kysellä, kun tulee vastaukseksi mahdollisesti ensin vinkunaa ja sen jälkeen perinteinen "waw-waw-waw". Höpöttelyt ovat Kipparille arkipäivää, ja välillä tuntuu, että sen suonissa virtaa tunnetusti äänekkäiden husky-koirien verta... Pari videota demonstraationa alla. :)

Vinkumista...
... ja sitten waw-waw-waw.

Mutta eihän se vielä mihinkään riitä. Vauhtiin päästyä on vaikea lopettaa, ja usein Kippari päättääkin juttelunsa lauluharjoituksiin. Sääli sinänsä, ettei herran lauluääni ole yhtä hurmaava kuin mitä kenties itse kuvitteleekaan. 

Niille, jotka ovat huolissaan Kipparin ulvomisen olevan mahdollisesti stressiperäistä tai aiheutuvan ikävistä äänistä korvissa:
Koiran ulvonnasta voidaan olla montaa mieltä ja ulvomistapojakin on monia – tapa ulvoa yksinäisyyttä tai pelkoa on täysin erilaista kuin mitä Kippari (tai jo edesmennyt Rundi) toteuttaa musiikkia kuullessaan. Kun karvakorva tulee vapaaehtoisesti toiselta puolelta taloa itse pianon viereen istumaan ja laulamaan, käyttäytyy normaalin iloisesti ja sekä ulvonnan aikana että päätteeksi heiluttaa häntäänsä vauhdikkaasti, ei kyse varmasti ole mistään ikävästä tunteesta. :) Erään teorian mukaan koirilla on oma herkkyysasteikkonsa, jonka yli menevät äänet saavat aikaan ulvomisrefleksin ilman mitään sen suurempaa ärsytystä korvissa ja toisilla koirilla kynnys on matalammalla kuin toisilla, joten tähän on luottaminen Kipparin kanssa. Mitenkään usein Kipparia ei sentään tieten tahtoen ulvoteta ja ulvominen pyritään pitämään minimissä silloinkin, jos ja kun koiruus sille tielle lähtee. Näitä tilanteita osuu kuitenkin niin usein kohdalle, että pari videota on joka tapauksessa saatu napattua – ja alla jälleen todistusaineistoa!

Laulamista...
...ja muuten vain ulvomista!

Kuten huomata saattaa, lopettaminen on hankalaa kun on kerran kurkkunsa avannut. :D Yleensä tehokkainta on olla hiljaa ja siirtyä muualle, mutta vaistomaisesti tulee rauhoiteltua koiraa varmuuden vuoksi ja yritettyä jonkinlaista harhauttamista.

Loppuun vielä kolmas huomio; Kippari tykkää myös erittäin paljon katsella koiravideoita YouTubesta! Tykkää se toki katsoa koiraohjelmia (piirretytkin käy...) telkkaristakin, mutta YouTube on varmempi valinta laajan tarjontansa kera. Näille videoille Kippari ei enää välttämättä ulise, mutta seuraa sen sijaan sitäkin intensiivisemmin. :)

YouTuben koiravideot kiinnostaa aina!

Hiljaisuudessa Ice Age 4 -leffaa korvat liikkuen tapittaen. :)

Tähän postaukseen osui ihan hirmuinen läjä videoita, mutta kuvilla olisi hieman vaikeaa demonstroida koiran vokalisointia... :D Ensi kerralla pysyttäydytään taas kuvissa... ehkä!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Karvaiset kaverit

Satunnaisia kameran eteen sattuneita koirakavereita. :)


Musta kääpiösnautseri ja harmaa snautseri!


Kipparin tyttöystävä, musta suursnautseri Cindy

Kultainennoutaja Teddy! (Goldenstep Micky Mouse)



Naapurikoirien epätoivoista stalkkausta...

Välillä pitää tyytyä siihen eniten koiraa muistuttavaan ihmisleikkikaveriin!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Aktiivisen koiran aktiviteetit ja aktivointi


Kuten päätellä saattaa, airedalenterrieri kuuluu aktiivisiin rotuihin niin kokonsa kuin terrieri-lisäliitteensäkin puolesta. Tästä syystä ainakin meille on hyvin tärkeää harrastaa Kipparin kanssa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin riittävästi, jotta sekä koira että myöskin koti pysyy ehjänä – koiran itsekeksimät aivojumpat kun eivät yleensä ole niitä omistajia miellyttäviä ratkaisuja... :D Ja pääasiassa lenkkeilykaveriksi Kippari on airedalenterrierinä hankittukin, sillä rotu, jonka on pakko saada päivittäin pidempiä lenkkejä, pakottaa luonnollisestikin myös omistajansa pysymään paremmassa kunnossa. :)

Kippari on sekä kotioloissa että lenkeillä (airikseksi!) rauhallinen kaveri. Osa siitä juontaa juurensa varmasti geeniperimästä ja yleisestä luonteesta, mutta takuuvarmasti myös liikunnalla on oma osuutensa. Venäyttäessään selkänsä pari kuukautta sitten langetti eläinlääkäri Kipparille viikon sairasloman, jonka aikana lenkit täytyi pitää minimissä ja riehumista vältettävä kaikin keinoin. Lopputuloksena Kippari muuttui levottomaksi ja tylsistyneeksi terrieriksi, joka yritti keksiä itselleen tekemistä kaikenlaisella touhuamisella sekä ravasi vähän väliä jokaisen luona pyytämässä leikkimään. Toki Kippari on normaalistikin leikkisä ja kekseliäs, mutta alkuviikon aikana turhautuneisuus näkyi todella selkeästi hauvelista. Onneksi loppuviikkoa kohti liikunnan määrää uskalsi jo nostaa ja samalla koheni Kipparinkin mieliala!

Lenkkeilynäkökulmasta Kipparilla on myöskin melko lokoisat oltavat: metsään pääsee suoraan takapihan portista, pururadalle kadun päästä ja etuovesta kävelyteille viihtyisää ja koirarikasta asuinaluetta kiertelemään. Takapihalle Kippari pääsee myös halutessaan koska vain pyytämällä, mutta yksin herra ei siellä kovinkaan pitkiä aikoja varsinkaan näin kosteammilla ilmoilla viihdy, vaan tilanne vaatii yleensä esimerkiksi palloleikkejä.



Kipparin lenkkeilyrutiineista on vaikea sanoa sitä tai tätä, sillä ihan kiveen kirjoitettua rutiinia ne eivät kuitenkaan tuppaa olemaan. Pääasiassa Kippari lenkkeilee keskimäärin 12-15km päivässä, näin talvea kohti mennessä huonot kelit tuppaavat lyhentämään lenkkipituutta hieman. Lenkkeillessään Kippari kulkee aika lailla kaikkia asuinalueemme maastoja hyödyntäen ja välillä mennään myöskin vapaana, joko lähes koko ajan 20m kenttähihnan turvin tai sitten keskellä-ei-mitään pienen hetken ihan täysin vapaana kirmaten, namipussi taskussa rapisten ja luoksetuloa vähän väliä treenaten.

Säännöllinen aamulenkki tapahtuu yleensä heti aamulla herättyä tai viimeistään aamukahvin jälkeen, mutta sen pituus ja maasto vaihtelevat suuresti fiiliksen mukaan. Välillä mennään pururadalta hiekkatielle, hiekkatieltä metsätielle, metsätieltä metsäpolulle ja metsäpolulta asvaltoidulle kävelytielle, toisinaan mennään suoraan kävelykadulle tassuttelemaan ja moikkaamaan muita koirakavereita ja joskus suunnataan suoraan metsään pyörimään erilaisia polkuja ja kallioita pitkin. Maastojen vaihtelu on hyväksi tottakai paitsi mielelle, myös kasvavan nuoren koiran luustolle ja nivelille pehmeän pururadan ja metsämaaston ansiosta.



Päivän toinen lenkki suuntautuu sekin päivänvalon riittävyyden mukaan joko metsään tai kävelykaduille, toisinaan päätyen myös koirapuistossa telmimiseen jos sieltä muita karvakorvia vain tuntuu löytyvän. Lisäksi Kippari "joutuu" kävelykaduilla ulkoillessaan kiipeämään reilusti, sillä asuinalue, jossa tukikohtamme sijaitsee, on 200m korkean mäen päällä. Kunnon kuntoilua siis tiedossa päivittäin myös ulkoiluttajille, ja hyvä niin – Kipparin tultua meille lähti Kipparin "isiltä" neljässä kuukaudessa 14kg pois vyötäröltä! Olipa sitä varaa tosin kertynytkin, kun vuoden päivät ilman airedalea joutui elämään...

Talven tultua lenkkeilyt täytyy todennäköisesti enimmäkseen – tosin ei silloinkaan kokonaan – jättää kävelyteiden varaan, mutta aina lumen uupuessa Kipparin kanssa touhuillaan todella paljon metsässä. Kippari alkaakin pikkuhiljaa oppia jo 'kotimetsät' kuin omat tassunsa, vaikka paljon olisi vielä opittavaakin ensimmäisen airiksemme Retun lähes 15 vuoden kokemukseen nähden... :) Monen tunnin sienireissutkin saavat alkunsa jo kevät-kesällä ja päättyvät vasta myöhään syksyllä, kun viimeisimmätkin sienet on poimittu. Nähtäväksi jää, oppisiko Kippari joskus vainuamaan itse sieniä vai tallusteleeko vain nykyiseen tyyliin innokkaana seuralaisena ympäristöään mielenkiinnolla tutkien ja intohimoisesti nuuskutellen.


Kalliolla, kukkulalla...

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, on henkinen aktivointi. Kipparin ylivoimaisia suosikkileluja ovat aktivointilelut! Nameja on kiva metsästää ja välillä jopa ihan kuivia nappuloitakin, mutta koska Kippari on nopea oppimaan, alkavat nämä nykyiset aktivointipelit olla jo aivan liian helppoja tälle älypäälle. Alla olevissa videoissa Kippari on pelannut kyseisillä leluilla vasta muutaman kerran eli nykyään ei enää kauaa nenä nimenomaan tuhise, kun namipalat on jo onnistuneesti metsästetty.




Lisäksi Kipparin kanssa touhuillaan päivän aikana niin tottelevaisuusharjoituksia kuin ihan arkisia askareitakin, joita ei tule erikseen edes ajateltua aktivointina. Kippari pääsee halutessaan osaksi kaikkia päivittäisiä askareita, sillä toistaiseksi ei ole ollut mitään tarvetta rajoittaa Kipparilta pääsyä mihinkään, päinvastoin sitä rohkaistaan tutustumaan erilaisiin ja uusiin tilanteisiin. Kieltämättä saunan puukori on kyllä suuren suuri houkutus ja onpa sieltä lähtenyt muutaman kerran halko järsittäväksikin, mutta pääosin pelkkä nuuskuttelu ja halkojen ihailu nenäkosketuksessa riittää. :)



Unikin maittaa makeasti, kun on koko päivän touhuillut. Ja nukkuminen tapahtuu perinteiseen airistyyliin – ketarat kohti taivasta, tottakai!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Kuka on Kippari?

Mikä?

Canis Lupus Familiaris (= koira), airedalenterrieri, perheenjäsen. 
Luppakorva, mustaruskea, karkeakarvainen, nyppien trimmattava. 
Paino 29kg, säkäkorkeus 60-61cm.


Milloin?

Syntynyt 30.3.2011, vietti elämästään reilut 9kk kasvattajansa Eevan hoivissa muiden samannäköisten karvaturrien joukossa. Saapui nykyiseen kotiinsa 26.1.2012 eikä lähde täältä enää koskaan minnekään.

Rakkautta ensisilmäyksellä; pentueen säännöllistä seuraamista Facebookin ja kennelin kotisivujen välityksellä jo syntymästä lähtien, erityishuomio aina pennussa nimeltä Kippari.

Kohtalo; juuri meidän ihana Kippari-poika oli vielä vailla kotia kun vihdoin päätimme olevamme valmiita koiraan airedaleen numero 3.


Historia:

Esi-isänä perheemme ensimmäinen airedalenterrieri Big Lady's Eagle Eye "Retu" 1996-2011 sekä toinen airedalenterrieri Hiuhaun Dynamiitti "Rundi" 1999-2004.


Mistä mihin?

Uudestakaupungista neljän koirakaverin laumasta Saloon aurinkokuninkaan rooliin. Ainoa koira, tasavertainen perheenjäsen. Nykyisessä laumassa ikiomat "äiti ja isi", vierailevina tähtinä 4 kpl aikuisia sisaruksia ja 4-vuotias veljenpoika. 

Omakotitalo isolla reviirillä, jota puolustetaan innokkaasti arkkivihollisilta (pikkulinnuilta, pupuilta ja kissoilta...) Lenkkimaastoissa vaihtoehtoina takapihalta metsään, kadun päästä pururadalle tai etupihalta kävelyteille. Sisätiloissa monta lokoisaa sohvaa ja pehmoista sänkyä sekä lisäksi iso ja tilava koiranpeti, jolla ei käyttötarkoitusta - lauman ihmiset voivat toki halutessaan käpertyä siihen nukkumaan.



Millainen?

Rakastava, hellyyttävä, mielestään sylikoira. Erittäin nopeasti oppiva, suhteellisen nopeasti kyllästyvä. Erittäin musikaalinen solisti ja varma esiintyjä. Varovaisen utelias tai uteliaan varovainen – silti reipas ja peloton sekä jo luonnostaankin äärimmäisen kiltti! 

Opportunisti (sain kerran periksi, saan varmasti uudelleen), älyllisesti lahjakas (miksi tekisin jos en hyödy siitä mitenkään) ja kekseliäs (tadaa, näin aukeaa lipasto).

Omaa mustan, pyöreän ja ison nenän.


Rakastaa:

Keppejä, juustoa, omaa perhettä, lenkkeilyä, lämmintä syliä johon käpertyä.

Ei rakasta:

Kissoja, pupuja, lintuja.

Paras kaveri ja sielunkumppani:

Dalmatiankoira Åke.


Miksi?

"When someone asks me "What's it like having an Airedale?" I respond, "Imagine Robin Williams with four legs and a tail. Only crazier."

"There is never a dull moment! When there is a dull moment, you better check up on them.  Odds are they are up to some mischief."

"The very things that some people don't like about  Airedales are the things I love."

"Life is merrier with an Airedale Terrier!"

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Näyttelykehien karvaturri

Kippari on perheemme kolmantena airedalena ensimmäinen, jonka ulkonäkö saa säännöllisesti ihastelua ja kehuja tuttujen lisäksi täysin tuntemattomilta ihmisiltä, niin koiranulkoiluttajilta kuin myös ihan tavallisilta tallustelijoilta. Ja vaikkei ulkonäkö meille mitään sen kummoisempaa koirassa merkitsekään – luonne ja terveys kun ovat aina ykkösiä – alkaa sitä itsekin katsoa koiraansa aivan toisin silmin, kun sen ulkonäöstä saa useita kehuja päivässä viikosta toiseen.

Kippari on airedalenterrieriksi melkoisen iso uros, koon ylärajoille osuva, ja siksikin jo luontaisesti näyttävämmän näköinen kuin esimerkiksi edellinen airiksemme, joka oli kooltaan uroksen alarajoilla. Ja kun aikansa kuuntele ihmisten kehuja sekä huomaa paikkakunnalla järjestettävän virallisen koiranäyttelyn, pääsee meihinkin vähän näyttelykärpänen puraisemaan! Lähtökohtaisesti ajateltiin käydä vain yhdessä näyttelyssä – ilman mitään ennakko-odotuksia – kokeilemassa mitä meidän 'pikku-Kipparista' oikein mahdetaan tuumata.

Harjoittelua mätsäreissä

Ensimmäinen koiranäyttelymme osui kesäkuun 2012 alkuun, jota odotellessa Kipparia käytettiin yhteensä kolme kertaa trimmattavana ammattilaisen hoivissa. Ensimmäisen trimmikerran jälkeen Kippari kävi myös harjoittelemassa Match Showssa, josta tuloksena hieno BIS5! (Jaana Hakolan kuvia mätsäristä löytyy osoitteesta http://hurtta.1g.fi/kuvat/Koirat/2012/Match+Show,+Ehyt-areena+Halikko+5.5.2012/)

Varsinaisesta näyttelystä kehkeytyikin varsinainen yllätys - Kippari sijoittui PU3 saaden ensimmäisen SERTinsä! Vaikka osanotto oli vähäinen (5 urosta), ei suoritus ollut hullumpi ottaen huomioon sekä koiran että erityisesti handlerin kokemattomuuden – kehässä mentiin vähän bambina ajovaloissa molempien osalta. :)

Salon näyttelyn jälkeen pokaalin ja ruusukkeen kera!

9.6.2012 Salo, tuomari Juha Putkonen
"Erinomainen koko ja mittasuhteet. Erinomainen luusto. Hyvä pään pituus. Hyväasentoiset korvat. Lähes yhdensuuntaiset kallon ja kuonon linjat. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja säkä. Hyvin kehittynyt rintakehä eturinta. Karva saisi olla karkeampaa. Hyvä väritys. Pieni valkoinen rintamerkki. Selän suuntaisesti kaareutunut häntä. Riittävästi kulmikkaat raajat. Rungossa vielä löysyyttä."
JUN-ERI JUK1 PU3 SERT

Seuraava näyttely olikin tässä vaiheessa jo varattu, sen verran innostuneita oltiin jo mätsärituloksista, saati sitten debyyttituloksista! Katastrofin ainekset olivat kuitenkin ilmassa, kun näyttelypäivänä satoi kaatamalla vettä ja meillä amatööreinä ei ollut teltan telttaa eikä kopin koppia. Kippari-reppana nökötti meidän kanssa kaatosateessa kehän alkamista odotellen eikä oleskelu kehässäkään ollut mitään muuta kuin surkuhupaisaa, minkä lisäksi tuomari sattui olemaan hyvin tarkka Kipparin aavistuksen ahtaasta kulmahampaasta. Lopputulos sai hetkeksi lannistumaan, mutta surkeutta ei kestänyt kauaakaan ja nyt teltan sekä kopin omistavana ei tälle näyttelyreissulle voi kuin nauraa. :D

Omaperäisessä sateensuojassa Kotkan arvostelua odotellessa!

16.6.2012 Kotka, tuomari Tuire Okkola
"Koon ylärajoilla oleva tänään hieman ilmavassa kunnossa esitetty uros, jonka pään linjat voisivat olla yhdensuuntaisemmat ja alaleuka leveämpi. Oikea alakulmahammas turhan tiukasti ikenessä. Kauttaaltaan vielä kapoinen. Tasapainoisesti kulmautunut. Kauniisti näyttelykunnostettu. Liikkuu tänään löysästi, eturaajojaan nostellen. Hampaan vuoksi palkintosija alenee."
JUN-H

Meidän oli tarkoitus päättää Kipparin nuoruuden näyttelyura Kotkan näyttelyyn, mutta lannistus piti saada pois hampaanvälistä kaivelemasta ja niinpä uusi näyttelypari varattiin peräkkäisille viikonlopuille Raisioon sekä Kouvolaan. Nämä toivat jälleen sitä uskoa sekä meidän hauveliin että omaan osaamiseen, vaikka rutkasti parannettavaa onkin tulevaisuuden näyttelykehiä varten. :) Raisiosta tuloksena EH ja tuomarilta toiveena odotetusti lisää kehitystä ja massaa, mutta tärkeimpänä ominaisuutena tässä päivässä oli kuitenkin kasvattajan ja Jilla-airiksen tapaaminen ensimmäistä kertaa sitten Kipparin muuttaessa meille 9kk iässä. :)

Harjoittelua ennen Raision näyttelyä

11.8.2012 Raisio, Liliane De Ridder Onghena
"16 months. Scissorsbite. Taller type. Needs more maturity in overall nature. Nice lenght at neck, narrow underjaw. Rather upright in shoulders. Needs to develope more body, more spring at ribs. Slighty sloping croup. Good rear angulations. Nice coat quality. Needs to improve in front. Needs more strenght in rear."
JUN-EH JUK2

Kouvolasta puolestaan vihdoin ERI, mutta SA jäi puuttumaan liikkeiden vuoksi. Tuomari oli erittäin tarkka ja huolellinen, juoksutti helteessä monta kertaa (LÄÄH) ja vingutteli katseen hakemiseksi pientä vinkulelua, jonka perään allekirjoittanut pelkäsi jo Herra Vinkulelu-fanin säntäävän... Kehuja tuli tuomarilta vielä erikseen arvosteluosion päätteeksi erinomaisesta koosta, hännästä ja turkinlaadusta! :)

Kippari trimmauspöydällä teltan suojissa

18.8.2012 Kouvola, Kimmo Mustonen
"Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvä purenta. Oikealinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat, tyypillinen ilme. Hyvä kaula, oikea ylälinja. Eturinta saa vielä voimistua. Riittävästi kulmautunut sekä edestä että takaa. Hyvä runko. Riittävä luusto. Erinomainen häntä. Oikea karvan laatu. Värityyppi ok. Liikkuu hieman ahtaasti takaa ja löysästi edestä. Hyvä askelpituus, erinomainen luonne ja esiintyminen."
JUN-ERI JUK2

Näiden myötä alkoi pienoinen tauko näyttelyissä, ja seuraaviin suunnataan vasta vuoden 2013 puolella. Hyvä pohja on nyt kuitenkin kasassa, eikä enää tarvitse jännittää kehässä esiintymistäkään. Täällä odotellaan jo lähes sormet syyhyten seuraavan 'kauden' alkua, sen verran kivalta tämä orastava näyttelyharrastus ainakin tässä amatöörien rennossa tunnelmassa tuntuu. :)