Kuten päätellä saattaa, airedalenterrieri kuuluu aktiivisiin rotuihin niin kokonsa kuin terrieri-lisäliitteensäkin puolesta. Tästä syystä ainakin meille on hyvin tärkeää harrastaa Kipparin kanssa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin riittävästi, jotta sekä koira että myöskin koti pysyy ehjänä – koiran itsekeksimät aivojumpat kun eivät yleensä ole niitä omistajia miellyttäviä ratkaisuja... :D Ja pääasiassa lenkkeilykaveriksi Kippari on airedalenterrierinä hankittukin, sillä rotu, jonka on pakko saada päivittäin pidempiä lenkkejä, pakottaa luonnollisestikin myös omistajansa pysymään paremmassa kunnossa. :)
Kippari on sekä kotioloissa että lenkeillä (airikseksi!) rauhallinen kaveri. Osa siitä juontaa juurensa varmasti geeniperimästä ja yleisestä luonteesta, mutta takuuvarmasti myös liikunnalla on oma osuutensa. Venäyttäessään selkänsä pari kuukautta sitten langetti eläinlääkäri Kipparille viikon sairasloman, jonka aikana lenkit täytyi pitää minimissä ja riehumista vältettävä kaikin keinoin. Lopputuloksena Kippari muuttui levottomaksi ja tylsistyneeksi terrieriksi, joka yritti keksiä itselleen tekemistä kaikenlaisella touhuamisella sekä ravasi vähän väliä jokaisen luona pyytämässä leikkimään. Toki Kippari on normaalistikin leikkisä ja kekseliäs, mutta alkuviikon aikana turhautuneisuus näkyi todella selkeästi hauvelista. Onneksi loppuviikkoa kohti liikunnan määrää uskalsi jo nostaa ja samalla koheni Kipparinkin mieliala!
Lenkkeilynäkökulmasta Kipparilla on myöskin melko lokoisat oltavat: metsään pääsee suoraan takapihan portista, pururadalle kadun päästä ja etuovesta kävelyteille viihtyisää ja koirarikasta asuinaluetta kiertelemään. Takapihalle Kippari pääsee myös halutessaan koska vain pyytämällä, mutta yksin herra ei siellä kovinkaan pitkiä aikoja varsinkaan näin kosteammilla ilmoilla viihdy, vaan tilanne vaatii yleensä esimerkiksi palloleikkejä.
Kipparin lenkkeilyrutiineista on vaikea sanoa sitä tai tätä, sillä ihan kiveen kirjoitettua rutiinia ne eivät kuitenkaan tuppaa olemaan. Pääasiassa Kippari lenkkeilee keskimäärin 12-15km päivässä, näin talvea kohti mennessä huonot kelit tuppaavat lyhentämään lenkkipituutta hieman. Lenkkeillessään Kippari kulkee aika lailla kaikkia asuinalueemme maastoja hyödyntäen ja välillä mennään myöskin vapaana, joko lähes koko ajan 20m kenttähihnan turvin tai sitten keskellä-ei-mitään pienen hetken ihan täysin vapaana kirmaten, namipussi taskussa rapisten ja luoksetuloa vähän väliä treenaten.
Säännöllinen aamulenkki tapahtuu yleensä heti aamulla herättyä tai viimeistään aamukahvin jälkeen, mutta sen pituus ja maasto vaihtelevat suuresti fiiliksen mukaan. Välillä mennään pururadalta hiekkatielle, hiekkatieltä metsätielle, metsätieltä metsäpolulle ja metsäpolulta asvaltoidulle kävelytielle, toisinaan mennään suoraan kävelykadulle tassuttelemaan ja moikkaamaan muita koirakavereita ja joskus suunnataan suoraan metsään pyörimään erilaisia polkuja ja kallioita pitkin. Maastojen vaihtelu on hyväksi tottakai paitsi mielelle, myös kasvavan nuoren koiran luustolle ja nivelille pehmeän pururadan ja metsämaaston ansiosta.
Päivän toinen lenkki suuntautuu sekin päivänvalon riittävyyden mukaan joko metsään tai kävelykaduille, toisinaan päätyen myös koirapuistossa telmimiseen jos sieltä muita karvakorvia vain tuntuu löytyvän. Lisäksi Kippari "joutuu" kävelykaduilla ulkoillessaan kiipeämään reilusti, sillä asuinalue, jossa tukikohtamme sijaitsee, on 200m korkean mäen päällä. Kunnon kuntoilua siis tiedossa päivittäin myös ulkoiluttajille, ja hyvä niin – Kipparin tultua meille lähti Kipparin "isiltä" neljässä kuukaudessa 14kg pois vyötäröltä! Olipa sitä varaa tosin kertynytkin, kun vuoden päivät ilman airedalea joutui elämään...
Talven tultua lenkkeilyt täytyy todennäköisesti enimmäkseen – tosin ei silloinkaan kokonaan – jättää kävelyteiden varaan, mutta aina lumen uupuessa Kipparin kanssa touhuillaan todella paljon metsässä. Kippari alkaakin pikkuhiljaa oppia jo 'kotimetsät' kuin omat tassunsa, vaikka paljon olisi vielä opittavaakin ensimmäisen airiksemme Retun lähes 15 vuoden kokemukseen nähden... :) Monen tunnin sienireissutkin saavat alkunsa jo kevät-kesällä ja päättyvät vasta myöhään syksyllä, kun viimeisimmätkin sienet on poimittu. Nähtäväksi jää, oppisiko Kippari joskus vainuamaan itse sieniä vai tallusteleeko vain nykyiseen tyyliin innokkaana seuralaisena ympäristöään mielenkiinnolla tutkien ja intohimoisesti nuuskutellen.
Kalliolla, kukkulalla...
Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, on henkinen aktivointi. Kipparin ylivoimaisia suosikkileluja ovat aktivointilelut! Nameja on kiva metsästää ja välillä jopa ihan kuivia nappuloitakin, mutta koska Kippari on nopea oppimaan, alkavat nämä nykyiset aktivointipelit olla jo aivan liian helppoja tälle älypäälle. Alla olevissa videoissa Kippari on pelannut kyseisillä leluilla vasta muutaman kerran eli nykyään ei enää kauaa nenä nimenomaan tuhise, kun namipalat on jo onnistuneesti metsästetty.
Lisäksi Kipparin kanssa touhuillaan päivän aikana niin tottelevaisuusharjoituksia kuin ihan arkisia askareitakin, joita ei tule erikseen edes ajateltua aktivointina. Kippari pääsee halutessaan osaksi kaikkia päivittäisiä askareita, sillä toistaiseksi ei ole ollut mitään tarvetta rajoittaa Kipparilta pääsyä mihinkään, päinvastoin sitä rohkaistaan tutustumaan erilaisiin ja uusiin tilanteisiin. Kieltämättä saunan puukori on kyllä suuren suuri houkutus ja onpa sieltä lähtenyt muutaman kerran halko järsittäväksikin, mutta pääosin pelkkä nuuskuttelu ja halkojen ihailu nenäkosketuksessa riittää. :)
Unikin maittaa makeasti, kun on koko päivän touhuillut. Ja nukkuminen tapahtuu perinteiseen airistyyliin – ketarat kohti taivasta, tottakai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti