Kippari on viime aikoina aloittanut vaihtelevalla menestyksellä remmirähinän (välillä onnistuu siinä, toisinaan taas ei), joka on eskaloitunut viime aikoina varsinaiseksi ongelmatilanteeksi erityisesti 'veriviholliskoiran' tullessa lenkeillä vastaan. Raotetaanpa vähän tilannetta laajemmin...
Kippari ei ole välinpitämätön muita koiria kohtaan, ehei. Se reagoi aina toiseen koiraan sellaisen nähdessään – koirapuistoa kohti mennään vauhdilla ja selkeällä iloisella mielellä, vastaantulevat koirat laukaisevat joko vaanimisefektin tai tuijotuskilpailun. Lopputulos riippuu sitten siitä, pysähdytäänkö toisen koiran kanssa nuuskimaan (kuten yleensä tehdäänkin, sillä tunnetaan suuri osa alueen koiranomistajista koirineen) vai yritetäänkö kävellä ohi huomioimatta. Nuuskiminen päätyy lähes aina iloiseen kohtaamiseen, kun taas ohittaminen päätyy kiskomiseen sekä toisinaan myöskin uhitteluun ja yritykseen hypätä kohti toista koiraa. Lisättäköön kuitenkin, että myös iloinen leikkihetki saattaa joskus päätyä myös Kipparin yrityksiin alistaa toista koiraa tassulla tai päällä, siihen Kipparilla on tosiaan taipumusta, vaikka mielellään muihin koiriin tutustuukin.
Ongelmia tulee yleensä suurten koirien, erityisesti urosten kohdalla, mutta myös pienet koirat saavat osakseen ohitustilanteessa turhankin innostunutta hyppimistä sekä ajoittain myös ääntelyä. Ja rohkenisin tässä nyt oman koirani sekä koiria ylipäätään sen verran tuntevana sanoa, ettei Kippari (onneksi!) osoita pikkukoiria kohtaan aggressiivisuutta vaan nimenomaan sitä innostuneisuutta ja sen myötä turhautuneisuutta, kun ei päästäkään nuuskuttelemaan. Isoilla koirilla se on sitten kenties sekoitus kaikkia tunnetiloja.
Ja sitten on vielä tapaus Kapo. Karjalankarhukoira-mix, josta on kehkeytynyt Kipparin verivihollinen. Koira on varmasti kotioloissa varsin ihana tapaus – niin kuin kaikki karvaiset perheenjäsenet :) – mutta se on onnistunut provosoimaan Kipparia sekä lenkillä vastaantullessaan että erityisesti lenkkireitillämme olevan piha-aitauksensa lähestulkoon raivoisalla vartioimisellaan. Vain tästä koirasta voin sanoa syvällä rintaäänellä, että Kippari todella vihaa Kapoa tällä hetkellä, eikä tunnetila taida erota vastapuolellakaan. Kyseinen mustavalkea koira vartioi reviiriään todella suurella intensiteetillä niin Kipparilta kuin muiltakin ohikulkevilta koirilta, johon Kippari vastaa hyppelehtimällä ja uhoilemalla kadun puolelta aina jos pystyy. Tähänkin on tottakai puututtu ja toisinaan harjoitukset tuottavat tulosta (= kiltisti ohi kulkevan Kipparin), mutta säännöllistä välinpitämättömyyttä ei ole saavutettu. Ja auta armias, jos Kapo sattuu tulemaan kävelytiellä vastaan... Se on silloin meidän Kippari, josta lähtee isompi ääni. Kyllä hävettää!
Kippari sekä Kapo-koiran peppu mätsärissä 05/2012, kun uhittelua ei vielä havaittavissa.
Olemme tähän mennessä käyttäneet ohitustilanteissa keinoina
- erityisen herkullista koirien vanilja-muffinssia (toimi ensimmäisiä kertoja jotenkuten toisia koiria ohittaessa, kunnes Kapo käveli vastaan...),
- vinkulelua (ei toimi),
- rauhallisuutta ja reagoimattomuutta (toimii huonosti),
- kieltämistä joko pysähtymättä (toimii huonosti) tai
- toistuvaa 'kieltämistä' pysähtymällä ja odottamalla, kunnes toinen koira menee ohi (toimii yleensä parhaiten, mutta vaihtelevasti) sekä vielä
- pysähtymistä ja fyysisesti kuonosta kiinni pitämistä, kunnes toinen koira menee ohi (toimii kuten kohta 5).
Tilanne on varmasti monen suusta tuttu – kun koira tulee vastaan, mikään hihnan toisessa päässä ei tunnu enää kiinnostavan! Olemme tiukentaneet myös johtajuutta sääntöjen tiukentamisella niin kotona kuin hihnassakin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että tilanne polkee muutoin paikallaan. Koiramaailmastakin löytyy niin paljon eri koulutuskuntia, että pää menee pyörälle sen suhteen, minkä suuntauksen valitsee. Kaikki kokeillaan varmaankin loppupeleissä jos on pakko! Mutta jos jollekin tulee mieleen, mikä olisi hyväksi havaittu keino tämäntyyppisen koiran ohitusongelmiin ja -harjoituksiin, niin antakaa tulla vinkkejä esimerkiksi kommenttiboksiin – aiomme kokeilla kaikkia ehdotuksia. :)
EDIT: Johtajuusongelmia meillä ei esiinny missään muussa tilanteessa kuin lenkeillä, sillä Kippari ei ole oikeastaan lainkaan dominoiva luonne ihmisiä kohtaan – toisia koiria kohtaan sitten kyllä. Lisäksi remmirähinä on rajoittunut vain koiran kohtaamishetkeen, eli ohitustilanteen jälkeen tämä mustaruskea paholainen (:D) hyppelehtii innoissaan ja katselee joskus jopa sinne hihnan toiseen päähän kuin sanoen "Enkö ollutkin hieno poika kun puolustin noin hyvin?!" HUOH...
EDIT: Johtajuusongelmia meillä ei esiinny missään muussa tilanteessa kuin lenkeillä, sillä Kippari ei ole oikeastaan lainkaan dominoiva luonne ihmisiä kohtaan – toisia koiria kohtaan sitten kyllä. Lisäksi remmirähinä on rajoittunut vain koiran kohtaamishetkeen, eli ohitustilanteen jälkeen tämä mustaruskea paholainen (:D) hyppelehtii innoissaan ja katselee joskus jopa sinne hihnan toiseen päähän kuin sanoen "Enkö ollutkin hieno poika kun puolustin noin hyvin?!" HUOH...
Heh, meidän porukalta ei tule kyllä kauheasti neuvoja - on tuossa oman 1,5vuotiaan kanssa varmaan paljon enemmän tekemistä ;). Erittäin suppea empiirinen koe on osoittanut pallien poiston olleen erittäin tehokasta ;). Mitä tähän nuorempaan tulee, niin koitetaan mennä linjalla "otetaan tarpeeksi etäisyyttä". Kessun kanssa huomasin ennen vanhaan, että silläkin oli jo merkitystä ajattelinko itse "voi ei tuolta toi taas tulee" vai "jee, harjoitustilanne". Jäitä hattuun itselle ja tsemppiä treeneihin! Kerro sitten miten treenit etenee ja jos kuulet jotain taikasanoja, miten haasteesta selvitään,niin kerro tännekin päin ;). T. Milja
VastaaPoistaFiuh miten helpottavaa kuulla, ettei teiän superkoirillakaan mee aina nappiin! :D Tosin oisin toki kaivannut niitä vinkkejäkin, mut ehkä niitä sais vielä kuulla jotain kanavaa pitkin. :) Ja JOO, kastrointi on käynyt mielessä epätoivon hetkillä (:D), muttei oo valitettavasti ihan vielä ajankohtainen asia (vaikka tulee vastaan varmasti joku päivä!), koska se sulkee meidät välittömästi näyttelykehien ulkopuolelle eikä haluta vielä kuopata sitä orastavaa innostusta. :)
PoistaTai olihan tossa jo muutama vinkki eli kiitos niistä tosiaan :D Tota ajattelumallia oon ainakin ite yrittänyt, joskus jopa höpöttänyt rauhallisella ja positiivisella äänensävyllä Kippellekin et "voi ku sieltä tulee sulonen hauva, mennään me täl kertaa kiltisti ohi" mut Kippari ei näemmä ymmärrä suomea...
PoistaVoisin kompata tuota ensimmäistä neuvoa, eli otetaan tarpeeksi etäisyyttä.
VastaaPoistaKuinka läheltä olette kokeilleet tuota ohittamista? Jos ottaisi reilusti tilaa ohitettavan koiran ja Kipparin väliin (siirtyisi vaikka pientareen puolelle), ja siellä yrittäisi tuota nannaa tai vinkulelua? Sitten kun se sujuu, niin siirtyisi hiljalleen lähemmäs? Ja ennakointi ennakointi ennakointi, Ellun kanssa ainakin tehtiin aikoinaan sitä, että kun me (ei Ellu) havaittiin, koira, niin heti vaan pientareen puolelle, ja sitten siellä kiinnitettiin Ellun huomio namilla tai lelulla. Sitten kun toinen koira oli edennyt kadulla lähemmäs niin annettiin Ellun nähdä se ja taas kiinnitettiin huomio uudelleen meihin.
Suurkiitos avusta! Me kokeillaan siis etäisyyttä, noi tiet on ihan normaaleja pyöräteitä autoteiden vieressä (Tupuri), eli pitää varmaan mennä ihan autotien reunaan kävelemään. Olispa VIELÄ enemmän tilaa, vähän pelottaa riittääkö ees toi etäisyys... :D Vähän pelottaa ku Kippari on supertarkkanäköinen (ja -nenäinen ja -korvainen?), koska se huomaa kaiken oikeastaan aina PALJON ennen ihmistä. Siinä suhteessa on vaikea päästä yllättämään Kippari etäisyyden ottamisella ennen koiran bongausta... :D Mut yritetään ehdottomasti kaikkemme! Raportoin tuloksista sit kun (/jos :D) niitä tulee!
PoistaKipparin rotu taitaa olla sellainen, että suurella todennäköisyydellä koirasosiaalisuus vähenee mitä enemmän aikuisuus lähenee. Voisi siis miettiä, kannattaako lenkeillä antaa haistella vastaantulevia, varsinkin jos sillä tuntuu olevan negatiivinen vaikutus sellaisiin kohtaamisiin, joissa ei saa käydä tulijaa tervehtimässä. Tuttuja koiria voisi sitten tapailla ihan erikseen sovituissa merkeissä.
VastaaPoistaTässä yksi video, jonka menetelmä varmasti toimii myös koirakohtaamisiin, vaikka videon koiralla ongelmana olivatkin potkulautailijat ja polkupyöräilijät. https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=tdFK5rGbjJ0
Kiitos vastauksestasi! Olisipa meillä potkulaudan sijaan läjä eri koiria, joita voisi vapaasti vaihdella ja käyttää jatkuvasti sovituissa harjoituksissa... :D Koirakoulussa meillä menee nimittäin hienosti, koska ympärillä on niin paljon koiria, ettei yhtä tiettyä yksilöä voi tai kiinnosta edes jäädä tuijottelemaan eli siitäkään ei ole kunnon "vastusta" tositilanteisiin. Täytyy tosiaan nyt alkuun treenaillessa kokeilla niiden tuttujenkin koirien ohittelua jonkin aikaa, mutta valitan jos kuulostan itsekkäältä (tai jos ymmärsin kommenttisi väärin) – totaalikieltäytymistä koko loppuelämälle ei ole luvassa, sen verran mukavia nämä tuttujen koiranomistajien ja koirien kohtaamiset ovat paitsi meille, myös ihan selkeästi Kipparillekin! Meille koiratapaamiset tekevät ehdottomasti lenkistä paljon mielekkäämmän kuin pelkkä kahdestaan tarpominen. :)
PoistaEnkä kyllä kykene kolme airedalea omistaneena mitenkään allekirjoittamaan airisten koirasosiaalisuuden vähenemistä aikuisiän jälkeen, kyllä meidän 14-vuotias vanhus tykkäsi vielä vanhoilla päivilläänkin koirakavereista, erityisesti tietysti terrieri-sellaisista. Airedale on yleisesti perussosiaalinen ja utelias rotu, ei mikään turha tiukkis kuten jotkut terrierirodut saattavat olla eikä varsinkaan toisia koiria kohtaan epäluuloinen! :)
Täytyy muuten tähän vielä lisätä, ettei tuolla meidän airisvanhuksella koskaan remmirähinää esiintynytkään, tai sitten aika kultaa muistot murrosiän suhteen... :D Pääosin kuitenkin mentiin kiltisti ohi vieraista koirista ja tuttujen kohdalle jäätiin nuuskuttelemaan, eikä ongelmia syntynyt. Tämä on siis se mielentila, jota nyt tavoitellaan!
PoistaMietin vaan (kun mainitsit, että yleensä ongelmia tulee suurten koirien ja varsinkin urosten kohdalla), että yleensä pentu- ja nuoruusiässä melkein rodun kuin rodun koirat ovat sosiaalisia, mutta monessa rodussa sitten kun aletaan kasvaa "kunnolla" urokseksi/nartuksi, niin ne vieraat oman sukupuolen edustajat ei enää olekaan pelkästään potentiaalisia leikkikavereita. Tuttujen koirien kanssa olemiseenhan se ei lähellekään niin paljon vaikuta ja niiden kanssa ollaan kavereita edelleen, mutta niitä vieraskoirakohtaamisia ajattelin. Tosin omat koirani ovat rotua, jossa urokset eivät yleensä ole vieraiden urosten kanssa enää leikkisiä aikuisiällä, mutta nuorempi (4-vuotias) on edelleenkin yltiösosiaalinen ihan kaikkien kanssa eikä edes provosoidu, vaikka muut haastaisivat riitaa.
PoistaSitä tuttujen koirien kanssa nuuskuttelemaan/seurustelemaanpysähtymistä ajattelin siltä kantilta, että jos Kippari olettaa/haluaa, että kaikkia käydään tervehtimässä ja kun ei pääsekään, niin se purkautuu turhautumisena (hyppiminen, ääntely ja uhittelu)? (Tietenkin näkemättä on vaikea sanoa, mutta kuulosti kuvauksen perusteella, että voisi olla sitä.) Helpottaisiko, jos nuuskuttelukohtaamisiin olisi jokin selkeä lupa-sana Kipparille hyvissä ajoin ja ohituksiin taas jokin ohitus-sana hyvissä ajoin, niin olisi koiralle selkeämpää, kun se tietäisi, koska saa haistella ja koska ei, ellei teillä jo jotain tämäntyylistä ole?
Ja ihan sillä jotain aiheeseen kommentoin, koska monesti tuntuu näissä blogeissa hassulta, että vaikka kysytään jotain, kerrotaan treeneistä/elämästä tai laitetaan videoita ja kuitenkaan kukaan "ei uskalla" kommentoida juuri mitään siltä varalta, jos onkin eri mieltä kuin blogin pitäjä (joka haluaa vain "oi, ihanaa"-kommentteja) ja sitten ns. vetää herneen nenään (enkä tarkoita, että sinulle niin kävi, ihan asiallisesti vastasit :)) ja väittää vastaan ja sitten kaduttaa, että mitään sinne kommentoikaan. Itse kun nimenomaan otan hyvillä mielin vastaan myös muunkinlaiset (asialliset) kuin "ihqudaa"-kommentit ja ajatuksen kanssa kirjoitetut kehittävät kommentit (vaikka niistä ei aina sitten käytännön hyötyä olisikaan) ovat oikein mieluisia. :)
Mutta mukavia ulkoiluhetkiä teille jatkossakin, Kippari vaikuttaa blogin selailun perusteella oikein kivalta koiralta. :)
Pahoittelen jo etukäteen pitkästä vastauksesta, olen näköjään erittäin surkea kirjoittamaan lyhyesti... :D
PoistaItse otan kyllä kommentit mielelläni vastaan – toivottavasti siitä ei jäänyt epäselvyyttä :) – ja olen kiitollinen kaikesta palautteesta sekä erityisesti näistä kaikista vinkeistä! Tänne saa kyllä jatkossakin siis jättää ihan kaikenlaisia kommentteja ja omia näkökulmia, mielenkiintoistahan niitä on aina lukea ja yleensä aina oppii jotain uutta. Omat taidotkin tuntuu välillä olevan niin ruosteessa koirankoulutuksen suhteen, sillä edellinen pentu saapui meille vuonna 1999, joten yritän vain nöyrästi ottaa kaiken avun vastaan mitä vain voin saada. :)
Blogipostausta tehdessä oli tosiaan hirveän vaikea tiivistää edes suhteellisen lyhyeksi postaukseksi kaikkea sitä, mitä olisin halunnut Kipparin käytöksestä kertoa saadakseni kokonaisvaltaisen analyysin halukkaiden diagnosoitavaksi. :D Siksi tarkentelen sitten täällä kommenteissa tarpeen vaatiessa, jotta saisin esille parhaiten sen, miten toi karvakorva käyttäytyy ja toivon vaan sormet ristissä, ettei menisi selittelyn puolelle, koska se ei suinkaan ole tarkoitus. Video meidän ohitusyrityksistä olisi varmaan kaikkein selkein, mutten toisaalta usko ketään muuta kuin itseäni kiinnostavan niin tarkka analyysi meidän turren koulutuksesta näinkin yleisessä aiheessa kuin ohittaminen ja remmirähinä... :D
Analyysisi turhautumisesta osui mielestäni ihan nappiin ja on ehkä ihan tiukkaa faktaa sekin, ettei Kipparia tosiaan ainakaan leikkaamattomat samankokoiset ja suuremmat urokset tule enää jatkossa kiinnostamaan muuta kuin painikavereina, ainakaan niin kauan kun pysyy itsekin leikkaamattomana. Pienten urosten ja kaikenkokoisten narttujen suhteen on kyllä ihan samaa pentumaista leikkimistä havaittavissa kuin ennenkin, toivottavasti se säilyy jatkossakin. :)
Kippari on kylläkin myös pariin otteeseen onnistunut koirapuistossa painimaan ääniefektien kera toisen herkempihermoisen ja leikkaamattoman uroksen kanssa, mutta rähinä loppuu aina noin viiden sekunnin jälkeen ja tilanne raukeaa kutakuinkin normaaliksi (pienen jännitteen kera)... Yleensä meillä kuitenkin menee koirapuistoissa loistavasti, siellä kun käydään melko usein ja Kippari todella nauttii toisten koirien seurasta täysin rinnoin, en oikeastaan voisi nähdä sitä onnellisempana muualla kuin koirapuistossa. :) Selittänee siis osaltaan varmaan myös Kipparin intohimoa toisiin koiriin!
(jatkuu... voi luoja miten pitkän vastauksen kirjoitinkaan :D)
PoistaVarsinaista aggressiivisuutta en siis remmi- tai erittäin satunnaisesta koirapuistorähinästä huolimatta Kipparissa onneksi näe muuta kuin Kapo-koiran tullessa vastaan ja silloinkin se on lievempää kuin mitä joillain koirilla näkee, mutta Kipparin asteikolla mitattuna kuitenkin suurta. Se on kai se pointti, jonka halusin vielä kirjoittaa yleiseksi tarkennukseksi tänne kommentteihin kun ei tainnut blogikirjoituksesta tulla kunnolla ilmi. Eli toisia koiria nenätysten kohdatessaan Kippari käyttäytyy ystävällisesti ja sosiaalisesti, mutta tiettyjen urosten kohdalla on havaittavissa alkututustumisen jälkeen niitä alistamisen elkeitä, kuitenkin yleensä ilman murahteluita tai ärähtelyitä. Toisen koiran komentaessa alistamisesta Kippari kyllä palaa siihen iloiseen tutustumismoodiin ja ottaa leikkiasentoakin, kunnes kokeilee taas hetken päästä jotain alistamiselettä uudelleen. Tähän vähän ristiriitaiseenkin käytökseen kun saisi vielä tarkan analyysin joltain koirapsykologilta niin olisin ikuisesti kiitollinen, heh!
Ollaan ehditty jo opettaa Kipparille käskyä "OHI" aina kun mennään nuuskuttelematta ohi vastaantulevasta koirasta, joten varmaan näin päin toimii myös? Eli jos kyseistä OHI-käskyä ei kuulu, niin voidaan _ehkä_ mennä nuuskuttelemaan, muussa tapauksessa eli käskyn kuullessaan sitten ehdottomasti ei. Valitettavasti Kippari ei taida osata vielä(kään) yhdistää käskyä ja sen merkitystä toisiinsa tai sitten se ei välitä... :D Eli joka tapauksessa nyt siirrytään teidän kaikkien antamien neuvojen perusteella ainakin siihen etäisyyden ottamiseen ja tuttujenkin koirien ohittamiseen OHI-käskyn ja namien kanssa, katsellaan miten meidän käy. Olisipa kaikki vaan niin helppoa, että pelkkä "EI" riittäisi lopettamaan ei-toivotun käytöksen kuten normaalisti, mutta toi koira tuntuu kuuroutuvan kaikille käskyille toiset koirat nähdessään... Meillä taitaa olla pitkä tie vielä edessä, mutta toivotaan tosiaan että joku päivä onnistutaan! :)
Aina ei tosiaan tiedä, haluaako ihmiset oikeasti kommentteja vai ei, mutta hyvä tietää, että tänne uskaltaa jatkossakin jotain sanoa. :) Kirjoitettua tekstiäkään ei tosiaan ole helppo saada sellaiseksi, että kaikki yksityiskohdat tulisivat ilmi ja että kaikki vielä ymmärtäisivät asian oikein, kun on pakko jostain kohtaa tiivistää ja ihmisten lähtökohdat erilaiset, joka sitten vaikuttaa tekstintulkintaan.
VastaaPoistaOlisiko mahdollista, jos vaikka ennen nuuskutteluja (ja myös vaikkapa ennen koirapuistossa vapauttamista?) pyytäisi Kipparin aina istumaan ja siitä vapauttaisi nuuskutteluun/leikkiin? Kun se oppisi sen, niin sekin ehkä auttaisi vähentämään sitä narussa kiskomista ohituksissa, jos toisten koirien luo pääsisi aina istumisen kautta? Silloin olisi myös selkeä merkki koiralle, milloin saa mennä (kun pyydetään istumaan) ja milloin ei (kun vain kävellään). Meillä on samantyylisesti ennen vapaanajuoksentelua koira joutuu suorittamaan jonkin tehtävän ensin ja kun se tietää sen, on tosi innoissaan tekemässä "tehtävää", sillä tietää siitä seuraavan tosi kivaa juoksua. Sama iltaruualla, jos muutamana peräkkäisenä päivänä pyytää saman tehtävän ennen ruualle vapautusta, koira tarjoaa sitä jo automaattisesti. Voisiko jokin tämäntapainen toimia Kipparillekin? Toki itse tunnet koirasi parhaiten ja osaat miettiä, millainen keino Kipparille olisi mieluinen ja toimiva. :)
Meillä on silleen toki eri tilanne, että harrastelen koirien kanssa paljon kaikenlaista ja yhdistelen vähän joka tilanteen koulutukseen, joten ne on jo oppineet, että mitään "ei saa ilmaiseksi". Siksi en aina osaa asettua kotikoiran asemaan, että mikä sen kanssa toimisi. :)
Joo, toi istuminen pitää kyllä lisätä ehdottomasti meidän rutiineihin myös! Se on vieläpä suht helppo toteuttaa ja luulisin lopputuloksen (rauhallinen koira ennen tapaamista jne) olevan varma suoritus jokaisella kerralla, vaikka sitten menisikin vähän enemmän aikaa siihen rauhoittumiseen. :)
PoistaPitäisi itsekin ottaa Kipparille enemmän tota "ei saa ilmaiseksi"-asennetta, tähän mennessä ei ole nähnyt konkreettista tarvetta sille (vaikka sen merkityksen koiraan on tietysti teoriassa aina pääkopassa tiennyt), mutta nyt siitä olisi kyllä hyötyä! :)