Elämä Kipparin 'osa-aikaisena omistajana' on toisinaan rankkaa, kun sitä ihanaa karvakuonoa ei nääkään muihin koiranomistajiin verrattuna joka päivä. Siitä syystä olemme pitäneet Kipparin kanssa yhteyttä yllä puhelimitse. :-D Hehheh. Ja Skypellä!
minä: "Kipparii! Kippari moi!"
koira: "nuuf nuuf... kohinaa" (= yrittää syödä puhelimen)
minä: "Kippee, pikku-kulta, hyvä poika."
koira: "Hau wau wau..."
minä: "Kiiiiipp--"
koira: "WOUUU!" hengähdystauko, jonka jälkeen "WOUUU!"
minä: "Ki--"
koira: "WOUUU!"
:)
On se vaan niin ihana hauvavauva! Kippari ei reagoi pelkästään omaan nimeensä, sillä se valikoi selkeästi tutut ihmisäänet muista äänistä – pelkkä 'ihmisen ääni' ja oman nimen kuuleminen riittää vain vähän höristämään korvia, kun taas tuttu ääni laukaisee juttelemisen ('hauwau') ja sen myötä ulvomisen. Skypessä asia on taas täysin omaa luokkaansa, kun äänen lisäksi on kuvayhteyskin saatavilla! Isosiskoni Saksan reissun aikoihin herra K meinasi nimittäin pompsahtaa ruudusta läpi sillä samalla sekunnilla, kun näki ja kuuli rakkaan ihmisensä Skypen välityksellä. :)
Puheluiden aikana tulee myös toki kyseltyä aina Kipparin kuulumisia niiltä oikeasti suomen kieleen kykeneviltä ihmisiltä, jotka onnekseni mielellään kertovat tämän huiskuhännän tekemisistä. Tänäänkin Kippari oli saanut kokeilussa olevat päivittäiset nivelvitamiininsa kuulemma oikein PULLAN joukkoon sotkettuna, eipä käy kateeksi näin dieetillä ollessa, ei... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti